maanantai 7. helmikuuta 2011

Makoisia unia omassa sängyssä

Pojilla on nyt oma huone, ja omat sängyt. Huone on remontoitu ja sängyt valittu katoksineen poikien mieltymysten mukaisesti. Hieno juttu, nyt sitten automaattisesti kaikki nukutaan hyvin omissa sängyissä koko yö ja herätään aamulla pirteinä uuteen päivään.. Vai kuinkas kävikään?

Taustatietona voin kertoa, että meillä pojat ovat tähän saakka nukkuneet samassa makuuhuoneessa meidän vanhempien kanssa. Pojilla on ollut omat sängyt parivuoteen molemmin puolin, mutta melko usein olemme kuitenkin aamulla heränneet samassa sängyssä koko porukka. Tosin isä on tainnut aina kesken yötä luovuttaa tilanpuutteeseen, ja livahtaa sohvalle nukkumaan.

Vielä vähän aikaa sitten tämä perhepedissä nukkuminen onnistui hyvin, mutta pojat kasvavat koko ajan. Ja samaa mukaa tila sängyssä vähenee. Tämän vuoksi päädyttiin ratkaisuun, että pojat alkavat nukkua omissa sängyissään omassa huoneessaan.

Pojat ovat harjoitelleet omassa sängyssä nukkumista parin viikon ajan. Poikia on motivoitu omiin sänkyihin kannustavilla ”Olet jo iso-poika”-jutuilla, sekä meillä on ollut myös palkkiotarrasysteemi. Aina kun nukahtaa omaan sänkyyn, saa aamulla valita tarran omaan tarrakirjaan.

Ensimmäisenä iltana nukuttamiseen meni noin 2 tuntia aikaa, mikä nyt sinänsä on ymmärrettävää, koska on ihan uudesta asiasta ja uudesta huoneesta kysymys. Mutta nyt edelleen parin viikon jälkeen nukuttamista jatketaan vähintään 1,5 tuntia..Huoh, tiedättekö miten hermoja raastavaa puuhaa se on..?

Ensin on pissihätä, jonka jälkeen tulee tietenkin jano. Juomisesta tulee nälkä, ja sittenhän on taas pissihätä. Tai jos nämä kaikki tarpeet on tyydytetty, niin sitten vain silmät ei suostu nukkumaan, ei pysty makaamaan sängyssä tai leikit on vielä pahasti kesken ja Martin Tarinatalli katsomatta..Aaargh! Äiti ja Isä käy vuorotellen haukkaamassa happea huoneen ulkopuolella :)

Kun pojat sitten viimein ovat unessa, voit vain katsoa kelloa ja todeta, että oma ilta-aika on kulunut näihin nukuttamisrituaaleihin ja painella omaan sänkyyn nukkumaan.

Ensimmäinen yöherätys on ollut joka yö melkein minuutilleen 1.48, Frans huutaa äitiä omassa sängyssään. Frans ei uskalla lähteä sängystä pois, vaan odottaa äitiä viereen lohduttamaan (tai jos mieluummin vielä ottaisi omaan sänkyynsä nukkumaan). Seuraavaan rauhoittelukertaan menee tunti, seuraavaan puoli tuntia ja sittenpä tämä äiti on jo kypsä ajatukselle, että Frans tulee viereen nukkumaan..

Max nukkuu hyvin omassa sängyssä, vain yksi herätys yhtä minuutintarkasti klo 5.00. ”Äitiiii, äitiiii!” Ja kun äiti unenpöpperössä juoksee paikalle: ”Ei äitiii, vaan isäää! Minä haluan isäääään!”

Siinäpäs sitten voikin reippaasti herätä aamulla klo 7.00, kun on yön vaellellut kuin zombi ympäri asuntoa. Ihan oikeasti nyt muistuu taas mieleen vauva- ja imetysajat, tällaistakos se olikin herätä monta kertaa yössä? Ja nyt eivät edes hormonit ole apuna :)

Niin, ja sitten täytyy tunnustaa vielä yksi asia. Kun pojat muutamana iltana ovat nukahtaneet (vahingossa) ajoissa sänkyihinsä, nämä vanhemmat ovat maanneet valtavan kokoiselta tuntuvassa parivuoteessa kattoon tuijottaen osaamatta itse nukkua. Kerrankin mieheni kysyi, kun oltiin aikamme pyöritty sänkyssä: ”Voitaisiinkohan me kantaa pojat nukkuvana tänne meidän sänkyyn?”




Frans ja makoisat päikkärit

18 kommenttia:

  1. Kuulostaa erittäin tutulle. Meillä tosin Pinjan nukahtamiseen vanhempien sänkyynkin vaaditaan 1,5-2 tuntia silloin kun nukkuu päikkärit hoidossa. Viikonloppuisin onneksi nukahtaa jo aikaisemmin. En halua edes kuvitella kuinka kauan nukuttamiseen menis jos Pinja nukkuis omassa sängyssään.

    Ihan samoja ajatuksia on kuin teilläkin, onhan se lämmin tuhiseva lapsi aika ihana kuitenkin siinä vieressä. En tiiä miten osaisin nukkua enää ilman, mikään ei ole ihanampaa kuin illalla kömpiä sen nukkuvan nyytin viereen.
    No meillä ei ole kuin se yksi lapsi lisää sängyssä, kaksi lasta voisi olla jo vähän haastavampaa, tai sitten pitäisi ostaa isompi sänky. :)

    VastaaPoista
  2. Voi apua!! Ensinnäkin ihana hirveesti tsemppiä sulle. Mä tiedän että kuinka raskasta tuo "nukuttamiskoulutus" on. Meillä jo takana, mutta muistuu kyllä elävästi mieleen. Teki mieli laittaa pää lumihankee jäähtymään. Pitää vaan ajatella että pysyy johdonmukaisen ja kyllä se "palkinto" sitten joskus sieltä tulee!!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä! Kuulostaa tosi tulta. Meillä poika kömpii joka yö meidän 120 cm leveeseen sänkyyn, ja ahdasta alkaa jo oleen, kun poika on jo niin isoksi kasvanut.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! Voin kuvitella "vaikeusasteen", kun nukutettavia on kaksi yhden sijaan. Meillä reilu kolmevuotias nukkuu kanssani samassa huoneessa (isän yötyön takia näin). Jos meillä olisi se neljäskin makkari (yksi isoveljen käytössä), niin toki (ainakin yritettäisiin) laitettaisiin poika omaan huoneeseen...Jossain pinnasänkyvaiheessa meillä oli "nukahtamiskoulu", jolloin poika jäi yksin huoneeseen nukkumaan, mutta nyt mennään suosiolla niin, että mennään yhtä aikaa nukkumaan. Tämä sen vuoksi, että poitsu nukkuu vielä päikkärit, jolloin hän ei ole kypsä unille sen aikaisemmin kuin minä itsekään, eli kymmenen hujakoilla. Kunhan päikkärit jäävät pois, niin sitten saa taas opetella nukahtamaan omin päin. Meillä nukahtaa nopeasti sen jälkeen, kun valot sammuvat. Jos on liikaa valaistusta, niin puuhaa tuntuu riittävän. Juomista ja syömistä meillä ei ole tarjolla nukkumaan ryhdyttäessä; se ehkä helpottaa, että nukutaan yläkerrassa ja keittiö on alakerrassa...terveisin Aake07:n äiti

    VastaaPoista
  5. Tuttua puuhaa.
    Meillä on ollut lasten nukuttaminen ja nukkuminen välillä todella hermoja raastavaa. Meillä vielä usein käy niin, että vanhemmat ovat ensimmäiset nukahtaneet (vaatteet päällä) ja sitten herätään joskus 01 yöllä, että mitä tapahtui. Ja sitten ei saakaan heti unta.
    Tämän hetken tilanne: 6v nukahtaa 5 minuutissa omaan sänkyyn, vajaa 4v pyörii vähintään tunnin, mutta nukuttelee itse. Ei tarvitsisi enää päiväunia edes päiväkodissa. 2v tarvitsee kainalon. 2v ja 4v heräävät useita kertoja yössä, lähellä pitää olla aikuinen. Niinpä 2v nukkuu isin kanssa parisängyssä ja minä isompien kanssa samassa huoneessa. Viikonloppuisin käyn nukkumassa parisängyssä :)

    VastaaPoista
  6. Hui, kuulostaa kurjalta, mutta varmasti aikanaan tilanne korjaantuu.

    Yks asia josta meillä ei tingitä on hyvät yöunet KAIKILLA, siksi poika alkoi jo heti vauvana nukkua omassa sängyssä omassa huoneessaan.
    Nukkuu yöt heräämättä, ei käy edes pissillä.
    2v aikoihin oli kuukauden jakso, jolloin öisin heräili, luultavasti se liittyi siihen kun siirtyi pinniksestä isompaan sänkyyn.

    VastaaPoista
  7. Voimia kovasti!! Nuo yöheräilyt ovat erittäin raskaita, varsinkin ei ole enää niitä hemmetin hormooneja jotka vähän auttaisivat asiaan ;) Meillä myös pienempi herra 1v, on nyt kahden kuukauden ajan heräillyt öisin huutamaan ja ulisemaan, se on hermoja raastavaa välillä, usein hän nukkuukin sitten meidän vanhempien välissä. Että saadaan edes hetki unta. Nukahtamiseen menee myös iltaisin aika usein se pari tuntia :/ Voimia ♥

    VastaaPoista
  8. Uusi lukija täällä, moi:) Ninnulle tiedoksi, että kaikki lapset eivät nuku hyvin...vaikka hyviä yöunia toivoisi muu perhe. Ninnulla on käynyt hyvä tuuri! Meilläkin huonosti nukkuvat veljekset, joita unikoulutettiin taas loppuvuodesta...ja ikää on 6v ja 4v. Meillä käytössä tarrakalenterit, jotka toimivat ainakin meidän porukalla:)Jaksuja ja määrätietoisuutta!!!! T. 3:n pojan äippä

    VastaaPoista
  9. Tämä aihe saa äidit aina riitelemään:)Tulenarka aihe; tiedän vuosien kokemuksella. Kaikki lapset eivät varmaan nuku hyvin mutta en ikimaailmassa henk.koht suostuisi tuntutolkulla makoilemaan lasteni kanssa nukuttamispuuhissa, enkä ainakaan lähtisi wc, ruoka, juomaralliin mukaan. Lapset ovat niin ovelia että vievät meitä vanhempia 5-0 jos sallimme sen ja tämä nukkumishomma on väsyneiden vanhempien akilleenkantapää.
    Määrätietoisuutta ja voimia toivon minäkin... Äippä jalapset 1, 3 ja 5vee

    VastaaPoista
  10. Huh huh, kuulostaa aika rankalle! Yöllä heräily on kyllä kaikista hirveintä. Toivottavasti veljekset pian tottuvat uusiin rutiineihin ja nukkumishommat helpottuu :)

    VastaaPoista
  11. Samaa sanoisin Ninnulle, ei se aina mene niin, että lapset vaan opetetaan nukkumaan, kaikki eivät vaan nuku hyvin, vaikka vanhemmat kuinka parheenasa tekisivät... Täällä kahden refluxilapsen äiti.
    Meillä on makkarissa 240cm säky ja pinnasänky laidattomana jatkona lisäksi, hyvin mahdutaan. Pojat nukkuvat epäsäännöllisesti myös omassa huoneessa, mutta en jaksa painostaa sinne, koska se tarkoittaa, että saan juosta sinne yöllä ja lapset vaeltelevat ympäri taloa yöllä....Joten voimia kaikille joille ei ole sattunut niitä Ninnun hyvin opetettuja hyväunisia lapsia :D (Tosin en itse olisi kyllä raaskinut laittaakkaan pientä vauvaa yksin nukkumaan, minusta lapset kuuluvat pieninä äidin lähelle, eivätkä yksinäisyyteen, mutta siitä ei voi kiistellä, kukin tekee kuinka parhaaksi näkee...)

    VastaaPoista
  12. Voi teitä, tiedän niin tuon zombie-tunteen silloin kun meillä harjoiteltiin isoon sänkyyn siirtymistä.
    Oikein paljon tsemppiä ja se piti sanoa että huone on aivan mahtava, piti mieskin repiä viereen tuijottamaan upeita ideoita!

    VastaaPoista
  13. Kiitos kaikille kannustuksesta! Mukava kuulla, että muillakaan ei nukuttaminen aina suju niin kuin pitäisi..

    Meillä jatketaan harjoituksia :)

    VastaaPoista
  14. Kuulostaa todellakin tutulta. En mäkään haluaisi lapsiani tuntitolkulla nukuttaa ja juosta yökausia ympäri taloa hyssyttelemässä milloin ketäkin, mutta mitäs teet jos vaihtoehtojakaan ei ole. Kai ne joskus nukkuvat? :D

    VastaaPoista
  15. Piti vielä lisätä, että voi vaan ihailla teitä kun jaksatte huonounisten lasten vanhempina touhuta vaikka mitä. Ja ihanat huoneet, todellakin!

    VastaaPoista
  16. Hei! Olen kauan blogiasi lukenut ja tainnut joskus kommentoidakin. Tuo teidän poikien huone on varsin ihana :)
    Meillä juuri 3 vee täyttänyt poika, jolla nukahtaminen myös kestää ja kestää... Samaa mieltä olen jonkun edeltävän kommentoijan kanssa, että lapsi liikkuu lieassa niin paljon kun vanhemmat sitä antavat. Meillä iltapalalla syödään, jonka jälkeen käydään pissalla,luetaan satu ja sammutetaan valot. Vettä saa kerran sänkyyn ja silloin on juotava niin paljon kuin janottaa. Muita palveluita ei nukkumaan menoon jälkeen enää suoriteta. Meillä on makuuhuoneet vierekkäin, joten lapsi jää omaan sänkyynsä ja nukutusvuorossa oleva vanhempi siirtyy omaansa lukemaan, välillä on ovi auki. Aikuisten sängyn vieressä on tuoli, jolle saa tulla istumaan jos ei väsytä, mutta tuolilta ei saa lähteä mihinkään muualle kuin sänkyyn nukkumaan. Tuoli on niin, ettei lapsi pääse siltä mihinkään tarttumaan tms.. Jos lapsi pyrkii keskustelemaan tms, sanotaan lempeästi ja päättäväisesti, että nyt on yö ja nukutaan. Huomenna on uusi päivä ja silloin jutellaan lisää. Yleensä tylsä penkki ei kauaa kiinnosta, joten lapsi pyytää takaisin sänkyyn. Sänkyyn saa mennä ja vanhempi käy peittelemässä neutraalista. Tärkeätä on, että vanhempi pysyy itse rauhallisena, jotta lapsella pysyy turvallinen olo. Usein lapsi myös hakee sitä, että saa vanhemman hermostumaan. Joka taas hämmentää lasta = kierre on valmis.

    Minusta tämä tapa on toiminut hyvin. 3 veelle kun antaa 2 vaihtoehtoa, joko tuoli tai sänky, hän ei osaa vaatia enää kolmatta. Tai vaatimukset jätetään noteeraamatta. Jos lapsi lähtee tuolilta riekkumaan, palautan välittömästi ja toistan fraasin. "Aha, sinua ei näköjään nukuta, sitten tuletkin tuolille istumaan" Sänkyyn toki pääsee heti kun haluaa. Itse olen tällä keinoin saanut monet illat luettua tenttiin samalla kun "nukutan". Nykyään penkillä tullaan käymään ehkä kerran, jonka jälkeen lapsi haluaa omaan sänkyynsä. Omassa sängyssä höpöttelee ja laulelee kauankin, mutta se ei nyt sinällään häiritse.

    Halusin tässä jakaa kokemukseni, mutta en pidä itseäni mitenkään pro nukuttajana :) Aikani taisteltuani huomasin lopulta, että se vaatii vaan aikuisen päätöksen, että nyt nukutaan. Toivottavasti teillä saadaan iltashowt rauhoittumaan.

    VastaaPoista
  17. Voimia & jaksamisia kovasti iltanukutus puuhiin ja öihin !

    Kovin oli tutun kuulloista...meilläkin oli jossain vaiheessa nukkumaan meno erittäin hankalaa. Nyt sujuu esikoisen osalta hyvin, kuopus huutelee "hieromaan jalkaa, silittämään selkää, jano, pissahätä, pelottaa yms". Lähes joka yö, ainakin jompi kumpi kömpii aamuyöstä meidän sänkyyn nukkumaan.
    Meillä suuri apu nukkumaan menossa löytyi cd-levyltä kuunneltavasta iltasadusta :).
    Sellaista kuunnellaan nyt lähes joka ilta.
    Tarramerkkejä täällä on kans jaeltu. meillä saa jos nukkuu koko yön omassa sängyssä, ja kun merkkejä on tietty määrä saa palkinnon esim. mennään hoploppiin tjs.

    Toivotaan, että teidän yöt rauhoittuvat pikkuhiljaa :)

    - Wanilja -

    VastaaPoista
  18. Meillä 5v.poika joka menee syksyllä Eskariin heräilee lähestulkoon joka toinen yö.Huutaa kun isi ei leiki hänen kanssa .Vaikka isi ajo pojn kanssa pyörillä likkariin ja leikki se on pojan mielessä muuta kuin leikkimistä.Onhan isi leikkinnyt pojan kanssa.Meillä nukutetaan joka toinen isi ja sit äiti mut äiti ei kelpaa.Tää on raskasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)