
Mukavaa, kun lapset oppivat puhumaan. Ei tarvitse enää arvuutella mikä on hätänä, nälkä vai jano, tai sattuuko kenties jalkaan vai päähän. Mutta sitten tietenkin tulevat kaikki lieveilmiöt, lapset puhuvat aivan kaikkea ja kaikkialla..
Meillä suosikkisanoja ovat olleet jo pitkään kökkö, mömmö ja himpuran pimpura. Nämä nyt eivät tietenkään vielä ole kovin tuhmia ilmaisuja, mutta kyllähän niitä alapään sanojakin kuullaan, kuten kakka ja pissi.
Ja mielellään vielä yhdyssanoina, esim. vähän suutahtaessa: ”Senkin kakka-äiti” tai huvittuneena veljelle: ”Tuolla menee pissi-Faa!” Tämä nyt sikäli on kirjaimellisesti totta, kun ollaan yritetty olla ilman vaippaa, ja useinkaan Frans ei ehdi potalle ennen kuin pissi on jo tullut :)
Meillä ei yleensäkään kiroilla kovin paljon, mitä nyt joskus oikein suuttuessa voivat vähän ärräpäät lennellä. Mutta nyt on kyllä pitänyt tarkentaa kaikki vähätkin kiroilut kokonaan pois, koska samat sanat kuulee heti pojilta perässä. Ja hämmästyttävästi vielä ihan oikeissa tilanteissa.
Oikein hykerryttävä tilanne meillä oli kaupunkiliikenteessä, kun olimme autoilemassa koko perheen voimin. Mieheni (kuten kaikki muutkin tuntemani miehet ;)) on tietenkin aivan loistavan nopea/taitava kuljettaja ja kaikki kanssa-autoilijat vain pyörivät edessä ja hidastavat hänen kulkuaan.
Ja juuri silloin tämmöinen hidasteleva ”naisautoilija” pyöri edessä. Mieheni tuskaili ja huokaili edessä ajavan hitautta, mutta ei sentään kiroillut. Silloin Max tuli apuun takapenkiltä ja tokaisi vihaisella äänellä: ”Voi penkeleen vittuli!”
Ei ihan mennyt oikein, mutta asia tuli selväksi. Kaikkien kasvatusoppaiden mukaanhan silloin pitäisi vain olla, kuin ei olisi kuullutkaan kiroilua. Mutta yritäpäs näissä tilanteissa olla nauramatta..
Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua :)