-Max, miten sinä olet noin vaisu?
En minä ole vaisu..
-Oletko sinä väsynyt?
En..
-Kuinkas sinä et hypi ja pompi niin kuin normaalisti?
No kun minä yritän olla kiltti..
Melko koville otti siis Maxilla Pukin odottelu aattopäivänä, eteiset tarkistettiin monta kertaa, olisiko Joulupukki jättänyt jo lahjat sinne. Päällepäin Max oli ihan rauhallinen, mutta oikeasti jännitti kovastikin, kun ei enää iltapäivästä lähtien uskaltanut tehdä muuta kuin istuskella hiljaa nojatuolissa. Frans ei ottanut Pukin odotusta yhtä vakavasti vaan oli ihan normaali itsensä.
Harmillisesti Joulupukki oli taas niin kiireinen, ettei ehtinyt piipahtaa sisälle asti, vaan todellakin jätti lahjat eteiseen juuri sillä välin, kun meidän perhe oli joulusaunassa. Mutta ei kuulemma poikia haitannut, kunhan muisti lahjat tuoda.
Paketeista paljastuikin mieluisia lahjoja, mm. Salama-rekat, legoja ja Ponssen puunkeräyskone. Lisäksi aina suosittuja kirjoja ja palapelejä. Pojat olivat oikein tyytyväisiä lahjasaaliiseen, mitään ei jäänyt puuttumaan. Ja itse asiassa lahjat olisivat voineet loppua jo vähän aikaisemminkin, pojat eivät nimittäin meinanneet maltaa avata kaikkia lahjoja, kun olisi jo pitänyt päästä leikkimään ensiksi avatuilla.
Meidän Joulua on hiukan varjostanut mahatauti-influenssa-silmätulehdus kompleksi, joka on sitkeästi jyllännyt koko meidän perheessä. Ennen Joulua jo käytiin lääkärissä ja vielä tänäänkin piti käydä itselleni hakemassa antibioottikuuri poskiontelontulehdukseen. Suurelta Joulusyönti-ähkyltä ollaan todellakin vältytty, kun mikään ei ole oikein maistunut..
Mutta kipeänä tai ei, Joulu on kyllä ihanaa aikaa! Ja lasten ilon seuraaminen tekee siitä vielä mukavampaa :)
Punaiset tonttupojat

Kuusen koristelua

Lahjojen kimpussa, tukkikuormaa kasaamassa :)

Tätä kuitenkin melkein koko Joulu, kuumeista makoilua..

..ja nukkumista.