Kuinka vaikeaa on löytää tuolissa hyvä asento?

Tuoli on hyvä keksintö. Siinä voi istua, mukavasti. Selkä suorana tai vähemmän suorana, kyljellään tai mahallaan taikka vain rötköttää jotenkin omituisessa asennossa. Ja samalla voi katsella vaikka lastenohjelmia. Mutta joskus tuolissa vain ei meinaa löytyä hyvää asentoa...

Ei nyt tunnu oikein hyvältä tämä asento..

Mitenkähän tässä olisi..?

Jalat levällään..


Ei onnistu niinkään, käännytään!

Entäs tälleen kurkistellen..?



Ei tästä taida tulla mitään :(

*kiemurtelua** lisää kiemurtelua**vielä vähän kiemurtelua*

Oliskos näin..alkaa löytyä..

Joo, tämä se on! Laita äiti Muumit pyörimään :)

Poikien kanssa kaupungilla

En ole vähään aikaan käynyt poikien kanssa kaupungilla. Se kun usein on melkoista taistelua, suurin osa ajasta tahtoo mennä ruokailupaikkojen ja lastenhoitohuoneiden etsimiseen. Reissut pitää myös suunnitella ja ajoittaa juuri päivärytmin kannalta oikein. Ja sitten vielä se pahin juttu, kaupungilta pitää malttaa lähteä pois hyvän sään aikana (siis silloin kun molemmat eivät vielä huuda naama punaisena Phil & Tedseissä). Tätä minä en meinaa malttaa millään tehdä, aina tuntuu että olisi vielä yksi kauppa tutkimatta. Vaikka vaunut pursuisivatkin jo kasseja ja pusseja :)

Varustaudun kaupunkireissuihin aina pienillä lahjuksilla kuten maissinaksuilla ja omenoilla. Joskus on hädän yllättäessä pitänyt ostaa donitseja tai suklaata, lähinnä Maxille. Frans tyytyy vielä nukkumaan nämä kaupunkisessiot. Jos olisi kesä ottaisin kantoliinan mukaan Fransille, mutta näin talvioloissa sitä on minusta toivottoman hankala käyttää. Joten yritän aina selviytyä kotiin ennenkuin Frans herää tai ainakin hyvin pian heräämisen jälkeen.

Tämänpäiväinen kaupunkireissu onnistui kaikin puolin hyvin. Frans nukkui melkein 3 tuntia (poitsu nukkuu tosi hyvin liikkeessä) ja Max käyttäytyi kuin enkeli. Äiti sai hoidettua kaikki tärkeät asiat ja sitten vähän shoppailtiin. Käytin Lindexin alekupongin ja sain nyt viimein hankittua Maxille vähän kesäpaitoja, jospa se kesä kohta jo tulisi.

Ostin jopa itsellenikin paidan ja housut, pikkuhiljaa alkaa tuntua että voisi satsata omaankin vaatekaappiin. Vaikka näin kotioloissa tuntuukin että ainut mitä tarvitse on verkkarit ja t-paita. No, nyt minulla on mustat haaremihousut. Vähän vaihtelua verkkareihin :)

Shoppailun jälkeen käytiin vielä terveellisesti hampurilaisaterialla ja jäätelöllä. Kaikin puolin mukava päivä kaupungilla!

Maxille pari t-paitaa

Pojille kot kot-paidat (tosin Maxin mielestä kuvassa on ankka)

Fransille maatila-housut

Mukava kotiasu :)

Vihdoinkin Shampoodle

Vihdoin meillekin saatiin ensimmäinen Shampoodle, Maxille smurffin sinisenä. Mietin pitkään kokoa ja päädyin viimein 90+-kokoon. Näyttäisi olevan juuri sopiva, se 100+ olisi varmasti ollut ihan liian suuri. Minä kun en malttaisi kaapissa säilytellä vaatteita odottamassa..

Alkuun halusin puvun froteisena ja väriksi olisin halunnut sammakon vihreän, mutta sitä ei tuntunut helposti enää löytyvän. Uudessa mallistossa froteinen puku on hiekan värinen, joka nyt ei oikein iskenyt. Liian vaalea väri Maxille. Joten päädyin sitten tähän collegekankaaseen.

Ensivaikutelma puvusta on tosi hyvä. Kuvissa tuo collegekangas on näyttänyt vähän "kankealta", mutta eihän se oikeasti ole ollenkaan sellainen! College on mukavan "liukkaan"tuntuista ja muotoutuu hyvin päälle. Puku näyttää oikein mukavalta Maxilla, tästä taitaa tulla meidän uusi suosikki :o)

Meidän ensimmäinen Shampoodle

Smurf blå - ihana väri!

Lahkeissa on vielä reilusti säätövaraa, tämä käy varmasti pitkään :o)

Legoleikkejä uusissa housuissa, body Tutta

Ja autoilua...

Autoja kirpparilta

Tänään käytiin kirpparilla. Muuta ei löytynyt, paitsi pojille autot. Maxille kunnon monsteriauto, jossa on vilkkuvat valot ja musiikki ja Fransille poliisiauto, jossa on myös äänet ja valot.

Max on pitkän aikaa kaupoissa aina kokeillut vastaavia äänellisiä autoja, joita meillä ei kotona ole vielä ollut. Ei vain aina kehtaa ostaa uutta, kun lelut kiinnostavat vain vähän aikaa.

Minäkin käytän sitä hyväksi havaittua tapaa että kannan aina osan leluista vähäksi aikaa varastoon. Sieltä ne voi kantaa takaisin sisälle ihan uusina leluina. Viimeksi olen tuonut takaisin sisälle tuon kuvissa näkyvän polkutraktorin. Fransin vauva-aikana on tuntunut että se on liian vaarallinen lelu olla sisällä. Max viilettää sillä aikamoista kyytiä :D

Nyt meillä kyllä alkaa olla näitä äänellisiä leluja ihan riittävästi, on autosimulaattoria, kitaraa, kirjaa ja nyt nämä autot. Kyllä meteliä riittää :o)

Frans traktorin selässä

Max tanssii musiikin tahtiin ;o)

Fransin poliisiauto

Milloin luovutaan tutista?

Meillä molemmat pojat ovat syöneet tuttia ja syövät edelleen. Maxilta se on tosin jo pitkän aikaa ollut rajattuna pelkästään yötutiksi. Ennen Fransin syntymää mietittiin voisiko Maxilta jättää tutin jo silloin pois reilun vuoden ikäisenä, mutta se tuntui liian aikaiselta.

Nyt olemme kuitenkin päättäneet, että molemmilta pojilta jää tutti pois kuukauden päästä kun Frans on 10 kk. Luin jostain tutkimuksesta että sen ikäisellä vauvalla pahin imuvietti on jo ohi ja se on hyvä aika vieroittaa tutista. Vaikka kyllä se edelleen tuntuu hirmuisen aikaiselta. Päätös on tehty jo kauan sitten, mutta nyt kun se aika oikeasti lähenee olemme alkaneet epäröidä.. Pitäisikö sittenkin odottaa vielä vuoden ikään saakka?

Tuntuu vain, että käytännössä molemmilta on jäätävä tutti pois samaan aikaan ettei missään enää pyöri tutteja houkutuksena kummallekaan. En kyllä tiedä, miten saan Fransin öisin rauhoitettua ilman tuttia? Vai onko siinä sama juttu kuin imetyksen lopettamisessa, pari kolme yötä huutoa ja sitten tilanne on ohi?

Olen kyllä jo ihan kyllästynyt koko tutti-touhuun, yölläkin saa olla kuin mikäkin Sherlock Holmes etsiessä tutteja peittojen ja tyynyjen alta sekä petareiden välistä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin todeta että kaikki tutit ovat tippuneet sängyn alle ja lähteä yöllä sinne sitten konttailemaan ja etsimään näitä aarteita..

Kertokaa, jos teillä on hyviä vinkkejä tuttivieroitukseen :)

Max ja Frans Tutan turkooseissa bodeissa. Kuvat on otettu puoli vuotta sitten ;)

Tupperwarea ja kiikkumista

Eilen olin elämäni ensimmäisillä Tupperware kutsuilla ja hankin ensimmäiset Tupperware-astiani. Ostin lastensetin, johon kuuluu kannellinen lautanen, nokkamuki, kaksi kannellista vauvankuppia sekä lusikka ja haarukka.

Vaikutti niin kätevältä setiltä kun lautasessakin on silikonialusta joka estää lautasen liukumisen pöydällä. Lautasen voi lämmittää myös mikrossa mitä ei voi tehdä lasten melamiinilautasille joita meille on kertynyt vino pino. Oikeat posliinilautasethan olisivat kaikkein kauneimpia, mutta särkymisvaara on niin suuri että siirrymme niihin noin kymmenen vuoden päästä. Nyt käytämme näitä muovisia “koirankuppeja”..

Ja nuo kannet on hyvät, kun minulla on tapana laittaa aina Maxin seuraavan päivän annos valmiiksi lautaselle jääkaappiin ja elmu-kelmu päälle. Säästyypähän siinäkin turhalta kelmun käytöltä ;o)

Tupperwarella oli myös muita kiinnostavia astioita, jotka jäivät vaivaamaan mieltä (eipä olisi uskonut). Esimerkiksi se iso kakkukupu olisi kätevä ja sitten ne kannelliset pakastimesta suoraan mikroon lautaset. Lupauduin pitämään kutsut joskus toukokuussa vaikka minun pitikin päästä tästä kutsukierteestä..

Illalla käytiin vielä koko perheen voimin leikkipuistossa kiikkumassa. Franskin oli kerrankin hereillä ja pääsi kokeilemaan kiikkua ;o)

Farkkupäivä – melkein

Tänä aamuna päätin taas yrittää... …niitä ihania pillifarkkuja Maxille. Valmistauduin huolella; syötiin aamupala, vaihdettiin vaippa, laitettiin Harri & dinot pyörimään. Kaikki oli hyvin, aamu oli lähtenyt mukavasti käyntiin.

Mutta ei, yritykseksi jäi! Heti, kun farkku kosketti pojan ihoa, katse herpaantui dinoista ja kuului tiukka EI! Jostain syystä Max ei siedä näitä housuja ollenkaan, vaikka ei niitä kyllä ole ikinä saatu päälle asti kokeiltaviksi.

Ehkä minä nyt luovutan ja ostelen Maxille vain veloureja sekä froteehousuja.

No, Frans oli ihan suostuvainen pukemaan Maxin vanhat farkut jotka tosin nekin näyttävän olevan vähän isot vielä. Taidetaan laittaa nekin kaappiin odottamaan, hyvä yritys kuitenkin :)

Aamun farkkukuvia, joissa Max on vielä ihan pörröpää, koska joutui yöllä suihkuun. Mies antoi kielloista huolimatta pojalle iltavellin, joka ei sitten pysynyt sisällä vaikka muuten jo kaikki pysyykin. Yöllä klo 00.20 meillä oli taas oksennusherätys. Mies siivosi koko makuuhuoneen, minä pesin Maxin ja tein meille varapedin lastenhuoneeseen. Siellä nukuttiin sitten loppuyö ja tänään jatkuu pykinpesu.. (eikö se lopu koskaaaan)?

Mitähän pikkupojalla on mielessä?

Veljen yli kiipeilyä tietysti!

Frans "kävelee" tuolin luo ja Max laskee askelia..

Osasinpas!

Max äidin työpisteessä

Toivoton pizzansyönti ja muita ikäviä tarinoita

Kaikki alkoi viime keskiviikkoiltana, kun mies totesi: ”Minullahan on kuumetta”. Ja sitä olikin, lähes 39 astetta seuraavat kolme päivää.

Seuraavana aamuna klo 5.33 Max kirkaisi ”Äiti”, ja sitten sitä tuli! Oksennusta koko edellispäivän ruokavalio ja sänkyyn! Kirjoittelen tätä tarinaa huutomerkkien kanssa, koska meille tämä on aivan uutta, meillä ei ole koskaan ollut mahatautia (onneksi). En tiedä johtuuko tämä tuurista vai molemmille pojille annetuista rotavirus-rokotteista. Maxin ensimmäisen oksennuksen jälkeen vielä ajateltiin, että tämä oli vain tilapäistä. Kun oksennusta alkoi tulla puolen tunnin välein, jouduimme toteamaan että nyt se tauti on meilläkin.

Torstaina aikani kului kahden sairaan (mieheni ja Maxin) hoitamiseen sekä tietysti vielä terveen Fransin kanssa leikkimiseen. Frans oli ihan ihmeissään kun isoveli vain makasi eikä tullut leikkimään.

Päätinkin sitten helpottaa meidän aikuisten syöntiä ja tilasin pizzan kotiin kuljetettuna. Nälkäisenä aloimme sitten pizzaa syödä, mutta ensimmäisen suupalan jälkeen oksensi Frans, pikku-raukka. No, jäljet siivottuamme jatkoimme edelleen nälkäisinä pizzan syöntiä jolloin Max tuli lievästi sanottuna ”pahan hajuisena” viereen ja totesi surkeana: kakka. Ripulikin oli alkanut. Ja Maxillahan ei ollut enää sitä vaippaa.. Tosin tämän jälkeen osattiin pitää taas vaippa paikallaan ;)

No, taas palasimme urheana pizzan ääreen siivouksen jälkeen. Nyt saimme syödä kylmennyttä pizzaamme rauhassa, mutta kun vilkaisimme koko ajan auki ollutta tv:tä sieltä tuli dokumentti suolistoleikkauksesta :)

Oma mahatautini alkoi perjantai-aamuna ja miehellä sitten iltapäivällä (flunssan päälle). Perjantai sekä lauantai maattiinkin sitten patjoilla lattialla ja mietittiin miten ihmeessä selvitään. Jotenkin kuitenkin selvittiin, mies lähti tänään vapisevana töihin, minä saan syötyä jo hapankorppua ja teetä, Frans on täysin terve ja Maxkin kulki tänä aamuna keittiössä kaapilta toiselle ja huusi: ”Anna, Anna!”

On kyllä hirveä tauti, joku flunssa on ihan pikkujuttu tähän verrattuna. En kyllä toivo tätä tautia kenellekään (enkä varsinkaan meille uudestaan)!

Max yrittää juoda mustikkasoppaa

Frans oli meistä parhaimmassa kunnossa koko sairauden ajan ja leikki itsekseen..

Minua ei pienet taudit kaada :)

Kutsukierteessä

Minusta tuntuu että olen jäänyt kotikutsu-kierteeseen. Vähän aikaa sitten olin Party Lite-kutsuilla itse vieraana ja nyt eilen illalla järjestin omat kutsut. Ensi viikolla menen Tuppervare-kutsuille naapuriin ja parin viikon päästä pidän omat Me & I- kutsut. Eikä niistä edellisistäkään Me & I –kutsuissa ole kuin muutama kuukausi..

Itse asiassa noistakin kutsuista vain Meandi on kiinnostava. Party Liten tuotteet ovat moderniin sisustusmakuuni liian kiemuraisia ja hintakin on aika korkea. Tuppervare taas tökkää siihen, etten osaa ostaa mitään hyödyllistä.. Jotenkin vain olen joutunut tähän pyörityksen mukaan!

Kutsuissa on itse asiassa aika kova järjestäminen, ainakaan itse en osaa tehdä sitä puolinaisesti. Meillä siivotaan, leivotaan ja kuurataan sekä koti, lapset että äiti (mies lähtee aina karkuun). Eilen illalla meillä oli tarjolla Maxin synttäreistä tuttua valkosuklaadaim-kakkua, kasvispasteijoita, fani-paloja sekä kahvia, teetä ja mehua.

No on tässä se hyvä puoli, että kakkua jää aina tähteeksi. Taidankin ottaa palasen..nam..

Frans jaksaa harjoitella kävelyä, vaatteet Moonkids (meidän suosikit)

Maxia vähän väsyttää kutsujen jälkeen, vaatteet Moonkids ja Metsolat

Uutta ja opittua

Nyt ollaan kotiuduttu mummola-reissulta. Kiva olla poissa, mutta kiva on palata kotiinkin :)

Pojilla olikin oikein kehityksen viikonloppu. Frans oppi taputtamaan, harjaamaan (leikisti) hiuksiaan sekä nostamaan kännykän korvalleen. Ei kai äiti ole lörpötellyt puhelimessa liikaa ja antanut esimerkkiä..?

Lisäksi Frans melkein kävelee! Melkein tarkoittaa tässä yhteydessä kahta tai kolme huojuvaa askelta ja sitten pam! pyllylleen.. mutta kuitenkin, melkein kävelee! Max on tästä tietenkin ihan riemuissaan; lähtee juoksemaan Fransia karkuun ja olettaa että pikkuveli juoksee perässä ;)

Ja Max alkoi olla ilman vaippaa ja käydä potalla! Juuri kun muutama viikko sitten tuolla Vauvan puolella bloggailtiin aiheesta. En tiedä onko tämä jatkuva tila, mutta ainakin viikonloppu mentiin näin ja tänäkin aamuna on jatkettu, ainoastaan kerran kakat karkasivat housuun ilman vaippaa.. mukava sotku ;)

Parasta kotiin paluussa tuntuu olevan kaikki lelut, joilla ei ole leikitty moneen päivään. Meillä suosikkilelu tuntuu nyt olevan kuvissa esiintyvä auto:

Fransin vaatteet KappAhl

Maxin vaatteet Lindex

Taistelua autosta..

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :D

Dinsku-kissan parhaat kaverit

Täällä mummolassa on kissa, vanha ja arvokas Diana-kissa. Tuo kuninkaallinen nimi on minun valitsema, silloin kun olin vielä murkku-iässä. Minusta se oli silloin aivan ii-hana nimi!

Se tietysti vähän huononsi vaikutelmaa, kun eläinlääkärissä selvisi että Diana onkin poikakissa..
Siitä lähtien nimi on ollutkin sitten Dinsku.

Kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni, Dinsku oli päättänyt lähteä mukaan. Kissa matkusti pakettiauton moottoritilassa noin 60 km:n matkan. Eikä sille tullut muuta vauriota kuin vähän karvat paloivat päälaelta! Ihme juttu, jonka jälkeen äitinikin joutui myöntymään että saan kissan mukaani uuteen kotiini :o)

Sitten minä vuoden verran kantelin Dinskua rottinkikorissa linja-autolle ja takaisin, kun kävin aina viikonloppuisin vanhempieni luona. Linja-autoasemalle oli vielä tosi pitkä matka eikä opiskelijalla todellakaan ollut varaa takseihin tai muihin apuvälineisiin. Sitten vielä kävi niin että tuon vuoden aikana Dinskusta kasvoi todella iso ja lihava kaupunkikissa. Loppujen lopuksi en kerta kaikkiaan jaksanut kantaa kissaa enää linja-autolle, joten Dinsku palasi syntymäkotiinsa. Ja varmaan on viihtynytkin siellä paremmin kun pääsee aina halutessaan ulkoilemaan ja metsästämään pikkulintuja.

Dinsku onkin saanut viettää mukavaa ja rauhallista elämää kunnes.. Max syntyi.. ja sitten vielä Frans! Kissapolonen asusteleekin nyt sohvien alla ja tuulikaapissa kun pojat ovat paikalla. Dinsku olisi kyllä hyvin kiinnostunut pojista, mutta varsinkin Frans ottaa liian kovasti kissan karvoista kiinni. Vauvat kun eivät paljon säästele voimiaan kun ottavat jostain kiinni!

Tässä vielä kissakuvia:

Frans ja Dinsku-kissa. Fransilla Lindexin body ja Moonkidsin froteehaalarit.

Max ja Dinsku. Maxilla Lindexin norsu-paita ja Me & I froteehousut.




Max on tainnut syödä vähän suklaakakkua tai keksiä..kuuluu mummolan luontaisetuihin :o)

Hoitovapaalla mummolassa

Lähdettiin poikien kanssa vähän lomailemaan, tultiin mummolaan. Meille on tullut tavaksi tässä äitiyslomalla ollessa käydä kuukauden tai parin välein viettämässä muutama yö mummolassa. Mies saa kerrankin rentoutua kotona rauhassa ja äiti saa täällä mukavasti hoitoapua. Ja tietenkin se kiva puoli, että pääsee tarkastamaan eri kaupungin lastevaatetarjonnan :o)

Minulla lähentelee tässä äitiysloma loppuaan, jään hoitovaalle ainakin 1,5 vuodeksi. Ihanaa olla kotona, mutta hieman mietityttää tuo Kelan maksama ruhtinaallinen kotihoidontuki. Miten sen saa riittämään?

Monet tuttuni ovat keksineet hoitovapaalla jonkin lisätulolähteen. Joko ihan kirppari/huutonet myyntiä tai sitten näitä kotikutsu-yrittäjiä (Me & I, Party Lite jne). Tai sitten miesraukka tekee hirveästi ylitöitä...

Miten teillä on pärjätty hoitovapaan aikana, kukkaronnyörejä kiristämällä vai hankkimalla lisätuloja jostain muualta?

Frans on oppinut seisomaan ilman tukea!

Ja ajamaan autolla..

Max katselee Muumia



Jännittävä Mörkö-kohtaus..mrrr..

Pyykkipäivä joka päivä?

Meillä pestään varmasti ihan joka päivä pyykkiä. Jos ei pestä, pyykkivuori kylppärin nurkassa kohoaa hetkessä mahdottomiin mittoihin eikä pojille ole mitään päällepantavaa koska lempivaatteet ovat siellä likavaatekorissa.

Uskomaton juttu, mutta olen viimeiset 10 vuotta käyttänyt yhtä ja samaa koottavaa pyykinkuivaustelinettä. Se on hajonnut useita kertoja, mutta aina olen sitä rautalankalla paikkaillut. Useasti olen päättänyt kaupungille lähtiessä, että nyt ostan uuden kuivaustelineen, mutta rahat ovat kuluneet jo Lindexillä.. Olen tosi huono ostamaan mitään hyödyllistä! Mies ei päästä minua edes itsekseen ruokakauppaan, koska kuulemma söisimme lasten bodeja ja pipoja seuraavan viikon :o)

Mutta nyt se on tapahtunut, minulla on uusi hieno kiiltelevä pyykinkuivausteline. Merkki on Sini ja siinä on kuivaustilaa 11,5 metriä entisen 8 metrin sijaan. Lisäksi siinä on uudenlaiset pyykkinipsut toisella sivulla, nämä eivät jätä jälkiä vaatteisiin.

On minulla käytössä kuivausrumpukin, mutta kuivaan siellä vain pyyhkeet ja lakanat, koska mielestäni se kutistaa ja kuluttaa vaatteita tosi paljon. Monissa lastenvaatteissa tuntuu olevan kieltokin kuivausta varten. Aika energiasyöppöhän tuo rumpu varmasti on, ihan hyvä ettei tule paljoa käytettyä :)

Pyykkipäivän kuvissa Maxilla on Kik Kidin vihreät velourhousut ja Tutan body. Fransilla Lindexin ruskea ekopuuvillabody ja Maxilta kierrätetyt Lindexin housut.

Pikku-apulaiset - aina mukana touhussa!

Max ripustaa pyykkiä..

Tässä koko komeus, kestääköhän tämäkin 10 vuotta?

Tässä ne hienot pyykkinipsut :o)