PROTSKUHERKKU JA VITAMIINIPOMMI

Tunnustan, en ole todellakaan mikään gourmet-kokki, enkä myöskään suuremmin nauti ruoanlaitosta. Mieluummin arvostan helppoja reseptejä, joilla saa ruokaa pöytään mahdollisimman nopeasti.

En kuitenkaan tykkää eineksistä, tai muusta valmiista, mieluummin syön mahdollisimman aitoa ja tuoretta ruokaa.

Ilta- ja välipalojen ykkönen on ollut jo pitkään tämä marjainen rahkaherkku. Sekoitan puolikkaan rahkan noin desiin viljajugurttia, sitten vain sekaan kesällä poimittuja viinimarjoja sekä ripaus mysliä.

Paljon proteiinia ja vitamiinia, maistuu herkulta, täyttää hyvin, ja kaloreitakin on vain 250 (jos niitä nyt joku haluaa laskea). Ja ennen kaikkea helppo ja nopea tehdä! Vaihtelua makuun saa helposti jugurttia ja marjoja vaihtamalla.

Tämä on muuten hyvä palauttava välipala myös treenien jälkeen, suosittelen! J

TRIATHLON HAASTE – MITEN SE MENI?

Alkukesästä kerroin meidän siskosten hurjasta triathlon haasteesta TÄÄLLÄ. Tarkoitus oli siis puolen vuoden harjoittelulla vetää läpi hieman reilu triathlonin pikamatka; 750m uintia, 22 km pyöräilyä ja 7 km juoksua.

Lisähaastetta triathloniimme toi osittain hiekkatielllä ajettava pyöräily, ohuilla renkailla varustetut pyörämme eivät ole ihan parhaimmillaan hiekka-alustalla. Sen vuoksi siirtymä uinnista pyöräilyyn oli aika pitkä, 0,5 km, joka lisää osittain kokonaisaikaa.

Mutta haaste siis toteutettiin ja voitettiin, kuten jo kuvista voitte arvata! Ihan mahtava fiilis oli tuossa maaliviivalla, 30 asteen helteestä huolimatta. Mahtavaa voittaa itsensä, varsinkin kun talven mittaan harjoitellessa uskon puute valtasi mielen muutamaankin otteeseen.

Hieno laji, tähän jää kyllä helposti koukkuun!

Matka oli kova, mutta ei mahdoton. Uinti ja pyöräily menivät kevyesti, samoin alkumatka juoksusta. Viimeiset pari kilometriä ottivat (vähän) koville puolen päivän paahtavassa helteessä.

Onneksi kisan jälkeen päästiin taas suoraan uimaan! J

Kisassa meillä oli ihan mahtavat huoltojoukot, ja kalustoakin kuin isommissa kisoissa. Vene, mönkijä ja kaksi huoltoautoa. Väliaikoja, hiilareita ja juotavaa oli kiitettävästi tarjolla matkan varrella, joka varmasti auttoi jaksamaan läpi kisan. Iso kiitos siis huollolle, tällä kokemuksella teidät on palkattu myös ensi kesän kisoihin :))

Ensi vuonna me kilpasiskot lupaamme kroolata uinnissa, ja parantaa kokonaisaikaa. Tässä lupauksessa riittää tekemistä myös ensi talveksi!

 

TRIATHLONIN TULOKSET

Kokonaisaika siirtymineen

2.01.41

Uinti 750 metriä

15.38

Pyöräily 22 km

 52.07

Juoksu 7,1 km

42.55

 

 

UUSI MAANTIEKIITURI

Tadaa! Tässä se nyt on: pitkään etsitty, pitkään mietitty ja pitkään säästetty, uusi Spezialized polkupyöräni! Triathlon-haaste, josta kerroin TÄÄLLÄ, on taas askeleen lähempänä toteutumista. Huomattavasti helpottaa nyt treenejä, kun on ihan oikea pyörä alla.

Monen mielestä hybridi olisi ollut tällaisen harrastelijan tilanteessa se järkevin ratkaisu. Päädyin kuitenkin maantiepyörään pitkälti siitä syystä, että tarkoitus on nimenomaan käyttää pyörää lenkkeilyyn, eikä esim. työmatkoille/kauppareissuille tms. Ja pyörälenkille lähden mieluummin nopeaan maantieajoon, kuin esim. taiteilemaan maastoon.
 
Nyt alkuun olen tutustunut paikallisiin pyöräilyreitteihin ja tietenkin itse pyörään. Kuten aikaisemmin kerroin, minulla ei ole ollut pyörää ollenkaan yli viiteen vuoteen. Ja sekin silloin ollut pyörä oli ihan eri kategoriaa kuin tämä nykyinen. Itse asiassa se oli niin huono ja rankkapolkuinen, että kaikki kutsuivat sitä Fatburneriksi. Ihan takuulla sillä polkiessa, jos vain jaksoi polkea, rasva paloi hyvin!

Ensituntumalta uusi pyörä tuntuu kyllä ihan uskomattoman nopealta ja polkeminen on kevyttä. Pitkäkin matka taittuu ihan huomaamatta. Haastavinta on varmastikin matala ajoasento, jossa paino tuntuu eniten käsissä. Ja nuo ”pelottavat” lukkopolkimet, olen vain odottanut hassua hetkeä kun kellahdan kumoon jalat tiukasti kiinni polkimissa. Se on varmasti hyvin koominen näky! J

Mutta sitä odotellessa (olen kuullut että se sattuu joskus jokaiselle) yritän pysyä pystyssä ja nautin kesästä sekä lenkkeilystä tällä uudella maantiekiiturilla!

TRIATHLON-HAASTE!...vai haave?

Elämän ei tarvitse aina olla helppoa, eihän..?

Siihen haastavampaan elämään sopii reseptiksi esimerkiksi minun ja siskoni joulun pitkinä pyhinä kehittelemä mukava (?) kuntoiluhaaste. Haasteen tarkoituksena on ollut antaa potkua ja motivaatiota talven treenaamiseen (ja onhan se niin, että kylminä joulun pyhinä kesä tuntuu niin kaukaiselta asialta, että helposti tulee lupauduttua mihin tahansa..).

Siis haastoimme toisemme ja ennen kaikkea itsemme,  ja päätimme järjestää loppukesästä oman sprintti-triathlonin!

Tämä siskojen välinen kisa järjestetään kotipaikallamme, eli poikien mummolassa, joka on sopivasti järven rannalla. Sprinttimatka sisältää uintia 750m, pyöräilyä 22 km ja juoksua 7 km. Tarkoitus ei ole oikeasti järjestää mitään ”veristä” kilpailua, vaan lähinnä voittaa itsensä ja selvitä (hengissä) tuosta matkasta. Siinä on jo tekemistä, ainakin minun kuntotasolla J

Pieniä ongelmiahan tämä haaste on aiheuttanut, esim:

1)    Minulla ei ole ollut pyörää ainakaan viiteen vuoteen

2)    En osaa vapaauintia ts. kroolia

3)    Kunto ei riitä

4)    Yrittäjällä/pienten lasten äidillä ei ole harjoitteluun loputtomasti aikaa

Mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi ja meistä siskoksista kukaan ei ole huippu-urheilija, joten suht’ samalta tasolta lähdetään. Pyörän etsintä on ollut käynnissä kevään ajan (uskomattoman paljon erilaisia pyöriä löytyykin markkinoilta..) ja olen käynyt säännöllisesti spinningissä, eli jonkinlaista pyöräharjoittelua on jo alla. Uintimatka menee tällä tasolla myös rintauinnilla, ja kroolia voi harjoitella muun uintitreenin sivussa. Minusta uinti on tämän haasteen helpoin lenkki, järven rannalla varttuneella on uintikilometrejä alla jo luonnostaan. Uimistahan me siskojen kanssa harjoiteltiin mm. viime kesänä TÄÄLLÄ.

Kunnon kasvatus ja ajan puute ovat varmasti suurimmat ongelmat. Onneksi jonkin verran juoksukuntoa oli jo valmiina, muistatteko kun kerroin viime syksynä juoksukärpäsen puremasta, TÄÄLLÄ? Juoksua on tullut siis harrastettua hyvin säännöllisesti vuoden verran. Juoksulenkkien lisäksi viikko-ohjelmaan on tullut lisäksi spinningtunnit (2xviikko) sekä yksi uimahallikerta viikossa.

Treenit ovat kulkeneet hyvin, eikä mitään vakavia loukkaantumisia ole sattunut. Ainoastaan muutama harmillinen flunssa on keskeyttänyt muutamaksi viikoksi harjoittelun. Mutta silti vielä tuntuu, ainakin välillä (heikkoina hetkinä), että kunto ei taida millään riittää koko sprintin suorittamiseen. Välillä taas, kun säät suosivat ja lenkki kulkee hyvin, tuntuu että olisi jo melkein valmis haasteen toteuttamiseen..

Ainakin selkeästi plussaa koko tässä touhussa on se, että kunto on kohentunut uskomattoman paljon ja sohvaperunana vietetyt tunnit vähentyneet vähintään puolella. Vuosi sitten läheisen lammen ympäri juokseminen ei onnistunut ilman kävelytaukoja, nyt 10 km lenkin juoksee suhteellisen helposti vain hieman reiluun tuntiin.

Onneksi kuitenkin on vielä parisen kuukautta aikaa treenata ja valmistautua haasteeseen. Ja säätkin ovat paljon suosiollisemmat nyt, kuin talven aikana. Vaikka lumeton ja lämmin talvi olikin, aika monesti on tullut puskettua eteenpäin tuulessa ja tuiskussa, liukkaalla alustalla, hrrrrr...

Nyt sitten vain vain löhötään auringossa ja nautitaan terassikeleistä treenaillaan.  Ja katsotaan sitten heinäkuussa, kuinka se sprintti sujuu. Hyytyykö tämä äiti matkalle, vai jaksetaanko loppuun asti..

Lenkkeillessä olen huomannut vastaantulijoiden määrästä, että pyöräily, rullaluistelu ja juokseminen tuntuvat olevan hyvin suosittuja lajeja. Ja hyvä niin, että ihmiset liikkuvat. Kuinkas te lukijat ja muut blogistit, oletteko hurahtaneet johonkin urheilulajiin?

 

 

Juoksukärpänen

Minua on puraissut oikein vakavasti juoksukärpänen! Olen lähes aina harrastanut jotain liikuntaa, mutta juoksulenkille en ole vielä tähän mennessä koskaan lähtenyt. Ja myönnettäköön, että viimeiset pari vuotta ovat olleet liikunnallisesti tosi niukkaa, suorastaan olematonta. Arki lasten kanssa ja yrityksen laajentuminen ovat vieneet ajan, voiman ja mielenkiinnon koko touhua kohtaan.

Muistan kun vielä joskus aikaisin keväällä, olisiko ollut huhtikussa, kun Jennijee houkutteli Kuopion bloggaajia juoksemaan porukalla, olin ehdottamasti sitä mieltä että tämä ei ole minun juttu. Mutta laitetaan vaikka kesän hullutusten piikkiin, niin lähdin kun lähdinkin juoksulenkille jo heti toukokuussa.

Alkuun juoksin varovaisesti vain läheistä lampea ympäri (tai siis oikeasti juoksin vain hetken, ja sitten puuskutin ja kävelin..). Parin viikon ”väkisinjuoksun” jälkeen henki alkoi kulkea paremmin ja juoksuaskeleet pidentyä. Tältä parinkilsan lammenympäryslenkiltä siirryin kesän mittaan puolta pidemmälle lenkille, ja nyt vielä alkusyksystä lenkin pituus on kasvanut noin kuuteen kilometriin.

Kahdessa vuodessa hankitun rapakunnon jälkeen tuntuu ihan uskomattomalta, että minä todellakin pystyn juoksemaan helposti puoli tuntia putkeen. Jee! Ja arkienergiaakin on tullut rutkasti lisää. Enkä kyllä pistä pahakseni hienoista painon laskuakaan, viime talven farkut yms. muut syksyiset vaatteet sujahtavat paljon helpommin päälle.

Talvi tuo varmastikin mukanaan uudet haasteet tälle harrastukselle.. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka talveksi kaivelisin kymmenen vuoden naftaliinista perinteiset murtsikkasukset ja lähtisin hiihtolenkille :)