TRIATHLON-HAASTE!...vai haave?

Elämän ei tarvitse aina olla helppoa, eihän..?

Siihen haastavampaan elämään sopii reseptiksi esimerkiksi minun ja siskoni joulun pitkinä pyhinä kehittelemä mukava (?) kuntoiluhaaste. Haasteen tarkoituksena on ollut antaa potkua ja motivaatiota talven treenaamiseen (ja onhan se niin, että kylminä joulun pyhinä kesä tuntuu niin kaukaiselta asialta, että helposti tulee lupauduttua mihin tahansa..).

Siis haastoimme toisemme ja ennen kaikkea itsemme,  ja päätimme järjestää loppukesästä oman sprintti-triathlonin!

Tämä siskojen välinen kisa järjestetään kotipaikallamme, eli poikien mummolassa, joka on sopivasti järven rannalla. Sprinttimatka sisältää uintia 750m, pyöräilyä 22 km ja juoksua 7 km. Tarkoitus ei ole oikeasti järjestää mitään ”veristä” kilpailua, vaan lähinnä voittaa itsensä ja selvitä (hengissä) tuosta matkasta. Siinä on jo tekemistä, ainakin minun kuntotasolla J

Pieniä ongelmiahan tämä haaste on aiheuttanut, esim:

1)    Minulla ei ole ollut pyörää ainakaan viiteen vuoteen

2)    En osaa vapaauintia ts. kroolia

3)    Kunto ei riitä

4)    Yrittäjällä/pienten lasten äidillä ei ole harjoitteluun loputtomasti aikaa

Mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi ja meistä siskoksista kukaan ei ole huippu-urheilija, joten suht’ samalta tasolta lähdetään. Pyörän etsintä on ollut käynnissä kevään ajan (uskomattoman paljon erilaisia pyöriä löytyykin markkinoilta..) ja olen käynyt säännöllisesti spinningissä, eli jonkinlaista pyöräharjoittelua on jo alla. Uintimatka menee tällä tasolla myös rintauinnilla, ja kroolia voi harjoitella muun uintitreenin sivussa. Minusta uinti on tämän haasteen helpoin lenkki, järven rannalla varttuneella on uintikilometrejä alla jo luonnostaan. Uimistahan me siskojen kanssa harjoiteltiin mm. viime kesänä TÄÄLLÄ.

Kunnon kasvatus ja ajan puute ovat varmasti suurimmat ongelmat. Onneksi jonkin verran juoksukuntoa oli jo valmiina, muistatteko kun kerroin viime syksynä juoksukärpäsen puremasta, TÄÄLLÄ? Juoksua on tullut siis harrastettua hyvin säännöllisesti vuoden verran. Juoksulenkkien lisäksi viikko-ohjelmaan on tullut lisäksi spinningtunnit (2xviikko) sekä yksi uimahallikerta viikossa.

Treenit ovat kulkeneet hyvin, eikä mitään vakavia loukkaantumisia ole sattunut. Ainoastaan muutama harmillinen flunssa on keskeyttänyt muutamaksi viikoksi harjoittelun. Mutta silti vielä tuntuu, ainakin välillä (heikkoina hetkinä), että kunto ei taida millään riittää koko sprintin suorittamiseen. Välillä taas, kun säät suosivat ja lenkki kulkee hyvin, tuntuu että olisi jo melkein valmis haasteen toteuttamiseen..

Ainakin selkeästi plussaa koko tässä touhussa on se, että kunto on kohentunut uskomattoman paljon ja sohvaperunana vietetyt tunnit vähentyneet vähintään puolella. Vuosi sitten läheisen lammen ympäri juokseminen ei onnistunut ilman kävelytaukoja, nyt 10 km lenkin juoksee suhteellisen helposti vain hieman reiluun tuntiin.

Onneksi kuitenkin on vielä parisen kuukautta aikaa treenata ja valmistautua haasteeseen. Ja säätkin ovat paljon suosiollisemmat nyt, kuin talven aikana. Vaikka lumeton ja lämmin talvi olikin, aika monesti on tullut puskettua eteenpäin tuulessa ja tuiskussa, liukkaalla alustalla, hrrrrr...

Nyt sitten vain vain löhötään auringossa ja nautitaan terassikeleistä treenaillaan.  Ja katsotaan sitten heinäkuussa, kuinka se sprintti sujuu. Hyytyykö tämä äiti matkalle, vai jaksetaanko loppuun asti..

Lenkkeillessä olen huomannut vastaantulijoiden määrästä, että pyöräily, rullaluistelu ja juokseminen tuntuvat olevan hyvin suosittuja lajeja. Ja hyvä niin, että ihmiset liikkuvat. Kuinkas te lukijat ja muut blogistit, oletteko hurahtaneet johonkin urheilulajiin?