tiistai 23. marraskuuta 2010

Sortuva Muumitalo

Kuten olen muutaman kerran jo maininnutkin, niin en todellakaan ole mikään leivonta- tai talousihme. Poikien vuoksi täytyy välillä aina yrittää.. Tällä kerta yritysvuorossa Muumi-piparitalo:

Iloiset leipurit puettiin Moonkidsin jouluisiin asuihin, jos vaikka olisi samalla saanut sen joulukorttikuvan napsaistua..


Muumitalon muotit ja Sunnuntai-piparitaikina, jota oli todella helppo työstää, ei tarvittu edes jauhoja!

Max kaulintahommissa

Frans tekee Pikku Myytä

Muottien ja Muumien tekeminen onnistui hyvin, ainoastaan yhden pellillisen sain poltettua ;)

Pojat jaksoivat touhuta niin paljon, että itse Muumitalon liimaaminen päätettiin jättää seuraavaan päivään. Illan aikana pikkunakertajat olivatkin sitten käyneet syömässä kaikki Muumit ja talon katto- ja seinäpaloissakin oli pieniä hampaanjälkiä..

Joten kävimme ostamassa lisää taikinaa, vertailun vuoksi Myllyn Paras piparitaikinaa. Tämä taikina olikin paljon hankalampaa käsitellä, tarvittiin jauhoja. Ja silloinhän tästä leivontahommasta tulee paljon sotkuisempaa, suorastaan koko keittiö oli jauhojen peitossa..

Vaikka Myllyn Paras piparitaikina oli vaikeampaa käsitella, se kuitenkin paistettaessa oli parempaa. Talon osat eivät turvonneet niin paljoa, jolloin niistä tuli suorempia. Ja sitä kautta Muumitalon liimaamisesta helpompaa.

Muumitalon liimaaminen alkoi lupaavasti. Äidillä oli jo valmiiksi hiki, kaksi vilkasta pikkupoikaa pyöri innoissaan jaloissa, tulikuuma sokeri kihisi pannulla.. Voitteko kuvitella tilanteen?

No, Muumitalon seinäpalat olivat niin pitkiä, ettei niitä voinut suoraan kastaa pannulla olevaan sulaan sokeriin. Otettiin pullasuti avuksi. Sitä etsittäessä sokeri paloi kiinni pannuun.

Siinä vaiheessa kutsuttiin jo isäkin apuun, ja yhdessä sudittiin sokeria Muumitalon seinäpaloihin ja liimailtiin niitä toisiinsa. Sokeri ehti poikkeuksetta aina jäähtyä ennen liimaamista ja palat eivät pysyneet toisissaan kiinni.

Yritettiin sitten liimata taloa sokerikuorrutteella ja sehän toimikin. Saatiin talo joten kuten kasaan, voi sitä poikien riemua!

Mutta hetken päästä liimaus petti ja koko Muumitalo romahti...


..onneksi pojista oli pääasia, että piparit olivat hyviä. Muumitalo on kelvannut hyvin sortuneenakin :)


Ja eihän sitä tiedä, jos tästä sisuunnun, ja yritän Muumitaloa vielä uudelleen. Tosin tällä kertaa ilman pieniä innokkaita apureita!

21 kommenttia:

  1. Me suunniteltiin että tehdään tänä vuonna Muumi-piparkakkutalo. Viime vuonna kun tehtiin piparkakkutalo niin se epäonnistui täydellisesti... (Ei mennyt niinkuin Strömsössä... ;D) joten täytynee miettiä uudemman kerran! =D

    VastaaPoista
  2. Hah - mun piparkakkutalolle kävis varmaa just noin! :D

    Hmm..en ole mikää leipuri-ihminen itsekään, mutta muistelisin että mamma laittoi piparkakkutalon osat kiinni toisiinsa jollain sulalla kuumalla sokerilla!? Pysyiskö paremmin kasassa!?

    VastaaPoista
  3. No joo, hyvä minä - luin nyt että olitte yrittäny sitä sokerikikkaa. ;)

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus :D Meilläkin on samaiset muotit odottamassa ja sunnuntai taikina pakkasessa, mutta en ole uskaltanut vielä lähteä kokeilemaan. Taidan suoraan koittaa kiinnitystä tahnalla teidän kokemusten perusteella.

    VastaaPoista
  5. Huojuva Muumitalo on kyllä hauska. :D Mä varmaan jos tekisin piparkakkutalon, liimaisin sen oikealla liimalla, kun ei meillä kukaan kuitenkaan haluaisi sitä piparkakkutaloa syödä. Piparitkin kelpaavat aika nihkeästi, mutta silti niitä on joka vuosi pakko leipoa.

    VastaaPoista
  6. Kylläpä sai mahtavat naurut=) ihana tuo kenollaan oleva muumitalo.

    VastaaPoista
  7. Useampana vuonna on tullut tuon muumitalon kanssa taisteltua, mutta ei se tosiaankaan helppo ole kasata. Sulalla sokerilla en minäkään ole onnistunut, se kerkeää palaa pannuun kiinni, eli sokerikuorrete myös käytössä. Osat pitää tosiaan olla suorat, niitä olen joskus vuollut varovasti pahimmista kohdista. Onnistuisikohan jos tekisi itse taikinan kokonaan ilman kohotusainetta tai reilusti vähemmällä määrällä?

    Paras lopputulos on tullut, kun kokoaa seinät ja katon erikseen ja yhdistää vasta, kun näiden liimaukset on kunnolla kuivuneet. Seinien sisälle olen etsinyt mahd sopivan kokoisen pullon tms tueksi. Katon tekemisessä taas auttaa sopivan kokoinen kulho tai vaikka pahvista pyöräytetty tötterö, johon katon voi kasata nurinpäin. Niin ja jos haluaa koristella, se kannattaa tehdä ennen kasaamista, niin ei painavammat koristeet valu seiniä pitkin. Huh huh, taidanpa tänä vuonna jättää väliin ja tehdä ihan perinteisen mummonmökkimallin...

    VastaaPoista
  8. Hieno talo sitä tulee. Kuumalla sulaneella sokerilla minäkin olen tehnyt. Se kokoaminen on kyllä hankalaa hommaa :)

    VastaaPoista
  9. Voi huojuvaa taloa ja tarinaa!
    Mä otin viime vuonna sen valmiin paketin ja kokosin siitä, hieno tuli ja oli varmasti suorat seinät :)
    Mutta muistelen sitä upeaa aamunkukan miehen tekemään muumitaloa ja tiedän että meilläkin olisi yksi ikionnellinen talon omistaja!

    VastaaPoista
  10. Mulla kävis takuulla samoin , siksi taidamme tänä vuonna tehdä piparimaatilan elikkäs jonkun pellon jonne tulee elukoita ja joku pieni mökki tms.

    VastaaPoista
  11. Meillä kävi samanlailla viime vuonna. tänä vuonna teen talon joku yö yksin, ja lasten kanssa tavallisia pipareita joskus toiste.
    Taikinan tarvii olla niin tasapaksuakin että talosta tulee symmetrinen tai ylipäätään saa koottua tuollaista kuusikulmaista.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Perla hyvistä ohjeista, näillä yritän kyllä uudelleen. Yöllä, kun kaikki muut nukkuvat.. ;)

    VastaaPoista
  13. Minä en ole koskaan edes yrittänyt piparkakkutalon tekemistä, meillä tyydytään vaan perinteisiin pipareihin =)

    Hyvät naurut kyllä tarinasta irtosi! Onnea uuteen yritykseen ;)

    VastaaPoista
  14. Minä olen saanut taloa kasaan vain sulalla sokerilla, sokerikuoruutteella en ole mitään saanut pysymään kasassa.

    Ihana olisi kyllä tehdä muumitalo, mutta en tiedä riittääkö hermo ja aika sen kasaamiseen, saatikka edes normitalon. Taidetaan tehdä vaan se piparijoulukalenteri (ja taikina tehdään itse, se on niin parasta) Ja pipareita pitäää tehdä usein, jotta taikinaakin saa sitten riittämiin syödä ;)

    Onnea yritykseen!

    VastaaPoista
  15. Moi. Kurkkaa blogiini:
    http://tittin-elamaa.blogspot.com/2010/11/tunnustus.html

    VastaaPoista
  16. Lisään vielä yhden vinkin, kannattaa kaulita taikina suoraan leivinpaperille ja siirtää pellille ennen kuin ottaa muotilla osia. Nuo seinät on niin pitkiä, että ainakin minä saan ne siirtäessä helposti kieroon. Niin ja kannattaa valjastaa mies kaveriksi kokoamisvaiheeseen, lisäkäsistä ei ole haittaa.

    Kuvia uudesta uljaasta muumitalosta odotellaan :).

    VastaaPoista
  17. Hehee, mahtava postaus! :D Noin munkin piparkakkutalolle varmasti kävisi, siispä en edes kokeile. ;) Peruspipareilla mennään. :)

    VastaaPoista
  18. Meillä oli tuo huojuva muumitalo viime vuonna =) Meillä syödään sen verran vähän pipareita,että kokosin talon kuumaliimalla. Ja hyvin pysyi. Namit toki laitettiin sokerilla.
    Tänä vuonna olisi tavoitteena merirosvolaiva =)

    VastaaPoista
  19. Meilläkin talon osat odottaa kokoamista! :D Aina on pysynyt pystyssä, vaikka melkoisia patentteja on välillä käytetty! ;D Tämä on meillä jokavuotinen perinne! =)

    VastaaPoista
  20. O-ou kuinka kävi!
    Pääasiahan tietysti on makoisa pipari, jossa on paljon sokuria ;o).
    Ihastuttavaa ja sopivasti jänskättävää adventin aikaa!

    VastaaPoista
  21. En aikaisemmin kerennyt kommentoida tähän, mutta nyt oli pakko tulla. Näin meinaan kaupassa ton muotti setin ja alkoi hymyilyttämään kauheesti ku muistin sun koettelemuksen sen kanssa. Sinne kyllä jäi, en uskaltanut ostaa ;)

    Laitoin muuten blogiini sinulle hieman aurinkoa jos haluat hakea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)