Päivänsäde ja Punkkari

Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet tätä blogia selatessa; meidän pojat ovat hyvin erinäköisiä. Frans on vaalea ja sinisilmäinen (kuten äitinsä), Max taas ruskeasilmäinen ja tummahiuksinen (kuten isänsä).

Muistan, kuinka joskus silloin kauan sitten, lapsettomana aikana vitsailtiin tästä. Että jos meille tulisi kaksi poikaa, joista toinen olisi äitinsä ja toinen isänsä näköinen.. Niin kylläpä olisikin erinäköiset lapset :)

Ulkonäön lisäksi poikien luonteessa on aikamoisia eroja, suurimman niistä huomaa aamulla. Silloin meillä asustaa kaksi hyvin eri tyyppiä, päivänsäde ja punkkari.

Tummuudestaan huolimatta nimenomaan Max on se päivänsäde! Max nousee aina innoissaan, hymy huulilla uuteen aamuun. Päällimmäisenä on varmastikin ajatus kaikesta uudesta ja hauskasta mitä tänään touhutaan.

Frans taas on oikea ärripurri (tosin hyvin suloinen sellainen) joka vain murisee ja vetää kiivaasti peittoa päälleen herätyksen hetkellä. Ja hiukset ovat aina pystyssä kunnon irokeesimalliin, ihana pikkupunkkari.

Mitään muuta kuin murahduksia on turha odottaa ensimmäisen puolen tunnin aikana. Yleensä meillä arjen kiireen keskellä puetaan Frans nukkuvana, ja pestään myös hampaat sängyssä puoliunessa. Sitten vain poika rattaisiin ja kohti päiväkotia! Hoitajien mukaan Frans herää kyllä hyvin nopeasti leikkimään kavereiden kanssa päiväkotiin päästyään, eikä ärripurrista tai punkarista ole enää tietoakaan (onneksi).

Mutta näinhän se menee meillä aikuisillakin, joku on aamuihminen (mieheni) ja joku taas tykkää torkkua aamuisin (minä). Vaikka välillä kyllä tuntuu että voisi torkkua ihan molemmista suunnista :)


 

Nam, nam! Makeaa unta, sanoo Frans.