perjantai 14. marraskuuta 2014

MITÄ POJILLE KUULUU?







Meillä on ollut isojen muutosten syksy, kun Max aloitti koulun. Ykkösluokkalainen kasvoi syksyn aikana niin isoksi pojaksi, että äitiä ihan välillä hirvittää. Aika haikea fiilis oli, kun kuukauden koulunkäynnin jälkeen poika ilmoitti, ettei enää tarvitse saattaa kouluun. Sydän syrjällään piti katsoa, kun reppuselkäinen ”pikkupoika” lähti yksin koulutaipaleelle.
Mutta onhan iso poika vielä aika pienikin, ainakin välillä. Ja tykkää yhä legoista, peleistä ja taisteluista. Ja veljen kanssa leikit sujuvat hyvin, kun päivät ollaan nyt ensimmäistä kertaa ihan erillään.

Frans taas on innokas eskalainen, jota aina välillä harmittaa kun ei ole läksyjä niin paljoa kuin Maxilla. Frans onkin usein lukuharjoituksissa mukana (motivoi muuten hyvin myös isoveljeä), eipä tiedä vaikka tässä menisi niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos molemmat oppivat lukemaan talven aikana.
Kun pojat ovat kasvaneet, me vanhemmat huomaamme monesti olevamme ihan keskenään kotona, kun pojat leikkivät ulkona kavereiden kanssa (tai sitten lastenhuone on täynnä pikkupoikia). Tavallaan haikeaa, tavallaan mukavaa. Mutta kuitenkin väistämätöntä, ja toisaalta antaa sitten tilaa omille jutuille ja omille, jo melkein unohtuneille harrastuksille.

Poikien suosikkitouhua ovat lauantain elokuvaillat. Hauska lastenleffa, sipsejä ja suklaata, ja sitten vain koko perhe läjään olohuoneen sohvalle rentoutumaan. Mikäs sen mukavampaa!
Elokuvailta on varmastikin luvassa myös tänä viikonloppuna. Rentouttavaa viikonloppua! J

7 kommenttia:

  1. kuukauden! meillä sai tyttöä saattaa ekana päivänä vain :D mutta niinhän se aika menee, meidän tuhokaksikko on yhtäkkiä kasvanut eka&tokaluokkalaisiksi, ja kotona viihtyy enää tuo 3½v..

    VastaaPoista
  2. Voi vitsi toi on varmasti niin jännää sitten kun lapset menee kouluun. Juurikin se haikeus siitä, että ne kasvaa, nyyh! Oma poitsu vasta 4v ja musta on jo nyt ihan hirveetä ajatella, että kohta se ei oo aina täällä kotona mun kanssa. :D

    Pitäisi tommosia leffailtoi harrastaa täälläkin. :)

    VastaaPoista
  3. Niin ne kasvaa... Me on eskarireittiä (sama kun koulumatka) menty pyörällä, joten jos vaan kotona edelleen olen, niin saan kyllä saatella ensi vuonnakin, koska yksin pyöräily on kielletty pikkukoululaisilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin helpompaa, jos eska on samassa kuin koulu. Meillä on kouluun reipas kilometri, ja eska oli ihan naapurissa :)

      Poista
  4. Kiva kuulla poikien kuulumisia. Meillä kouluun saatettiin vain ekana koulupäivänä, kun reitti ja yksin kulkeminen oli tullut jo tutuksi eskarivuoden keväällä ja vapaa-aikana, eikä matkaakaan ole kuin kilometrin verran. Matka taittuu yleensä jonkun kaverin kanssa - niinpä siihen pitääkin varata aikaa aamuisin ainakin puoli tuntia. Lukeminen on meillä jo alkanut sujua, vaikka meidän poitsu taisikin olla sitä vähemmistöä, joka ei koulun alkaessa vielä osannut lukea. Yleensä kai nuoremmat sisarukset oppivat lukemaan siinä samalla kun vanhemmat sisarukset opettelevat, joten varmaan teilläkin keväällä on jo kaksi lukijaa. Täälläkin on havaittu se tosiasia, että nyt olisi aikaa niille omille harrastuksillekin ja ainakin muutamaksi vuodeksi melkein unholaan jäänyt lukemisharrastus onkin jo virinnyt uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin onneksi on kaveri ihan naapuritalosta mukaan koulumatkalle, ja puoli tuntia meilläkin on varattava tuohon reippaaseen kilometrin matkaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)