Meillä on ollut isojen muutosten syksy, kun Max aloitti
koulun. Ykkösluokkalainen kasvoi syksyn aikana niin isoksi pojaksi, että äitiä
ihan välillä hirvittää. Aika haikea fiilis oli, kun kuukauden koulunkäynnin
jälkeen poika ilmoitti, ettei enää tarvitse saattaa kouluun. Sydän syrjällään
piti katsoa, kun reppuselkäinen ”pikkupoika” lähti yksin koulutaipaleelle.
Mutta onhan iso poika vielä aika pienikin, ainakin
välillä. Ja tykkää yhä legoista, peleistä ja taisteluista. Ja veljen kanssa
leikit sujuvat hyvin, kun päivät ollaan nyt ensimmäistä kertaa ihan erillään.
Frans taas on innokas eskalainen, jota aina välillä
harmittaa kun ei ole läksyjä niin paljoa kuin Maxilla. Frans onkin usein
lukuharjoituksissa mukana (motivoi muuten hyvin myös isoveljeä), eipä tiedä
vaikka tässä menisi niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos molemmat
oppivat lukemaan talven aikana.
Kun pojat ovat kasvaneet, me vanhemmat huomaamme monesti
olevamme ihan keskenään kotona, kun pojat leikkivät ulkona kavereiden kanssa
(tai sitten lastenhuone on täynnä pikkupoikia). Tavallaan haikeaa, tavallaan
mukavaa. Mutta kuitenkin väistämätöntä, ja toisaalta antaa sitten tilaa omille
jutuille ja omille, jo melkein unohtuneille harrastuksille.
Poikien suosikkitouhua ovat lauantain elokuvaillat.
Hauska lastenleffa, sipsejä ja suklaata, ja sitten vain koko perhe läjään olohuoneen
sohvalle rentoutumaan. Mikäs sen mukavampaa!
Elokuvailta on varmastikin luvassa myös tänä
viikonloppuna. Rentouttavaa viikonloppua! J 
kuukauden! meillä sai tyttöä saattaa ekana päivänä vain :D mutta niinhän se aika menee, meidän tuhokaksikko on yhtäkkiä kasvanut eka&tokaluokkalaisiksi, ja kotona viihtyy enää tuo 3½v..
VastaaPoistaIsot pojat! :)
VastaaPoistaVoi vitsi toi on varmasti niin jännää sitten kun lapset menee kouluun. Juurikin se haikeus siitä, että ne kasvaa, nyyh! Oma poitsu vasta 4v ja musta on jo nyt ihan hirveetä ajatella, että kohta se ei oo aina täällä kotona mun kanssa. :D
VastaaPoistaPitäisi tommosia leffailtoi harrastaa täälläkin. :)
Niin ne kasvaa... Me on eskarireittiä (sama kun koulumatka) menty pyörällä, joten jos vaan kotona edelleen olen, niin saan kyllä saatella ensi vuonnakin, koska yksin pyöräily on kielletty pikkukoululaisilta ;)
VastaaPoistaTuo onkin helpompaa, jos eska on samassa kuin koulu. Meillä on kouluun reipas kilometri, ja eska oli ihan naapurissa :)
PoistaKiva kuulla poikien kuulumisia. Meillä kouluun saatettiin vain ekana koulupäivänä, kun reitti ja yksin kulkeminen oli tullut jo tutuksi eskarivuoden keväällä ja vapaa-aikana, eikä matkaakaan ole kuin kilometrin verran. Matka taittuu yleensä jonkun kaverin kanssa - niinpä siihen pitääkin varata aikaa aamuisin ainakin puoli tuntia. Lukeminen on meillä jo alkanut sujua, vaikka meidän poitsu taisikin olla sitä vähemmistöä, joka ei koulun alkaessa vielä osannut lukea. Yleensä kai nuoremmat sisarukset oppivat lukemaan siinä samalla kun vanhemmat sisarukset opettelevat, joten varmaan teilläkin keväällä on jo kaksi lukijaa. Täälläkin on havaittu se tosiasia, että nyt olisi aikaa niille omille harrastuksillekin ja ainakin muutamaksi vuodeksi melkein unholaan jäänyt lukemisharrastus onkin jo virinnyt uudelleen.
VastaaPoistaMeilläkin onneksi on kaveri ihan naapuritalosta mukaan koulumatkalle, ja puoli tuntia meilläkin on varattava tuohon reippaaseen kilometrin matkaan :)
Poista