Yllätys rappukäytävässä

-Äiti! Täällä rappukäytävässä on kissa! (innostunut poika)

- Joo, kiva juttu. (aamukiireinen äiti)

-Ihan oikeasti täällä on kissa! Se kehrää.. (toinen innostunut poika)

-Sehän mukavaa. (aamukiireinen äiti)

- Nyt se kissa tulee sisälle! (innostuneet pojat yhteen ääneen)

- Niin niin.. Apua, miksi meillä on kissa sisällä?!! (aamukiireen unohtanut äiti)


Oikeasti, tällainen keskustelu meillä käytiin aamulla. Kyseessä ei siis ollut mikään poikien mielikuvituskissa, vaan meidän rappukäytävässä oli oikeasti ihan oikea kissa!

Hyvin ystävällinen ja kaunis kissa, joka kehräsi ja puski meitä vuorotellen. Ja oli ilmeisesti vakaasti päättänyt kotiutua meille, sen verran hanakasti kissa pyrki sisälle.

Ja pojat olivat tietysti innoissaan, veljesten mielestä ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin että kissa on tullut meidän kissaksi. Frans hehkutti innoissaan: ”Me ollaankin aina haluttu saada oma kissa!”. Ja varmisti vielä että otetaanhan me kissa sitten mukaan, kun muutetaan uuteen kotiin asumaan. Max mietti jo kissalle nimeä..

No, tylsä äiti tyssäsi heti kissahaaveet ja kissa jätettiin rappukäytävään odottamaan oikeita omistajia.

Pojat eivät tosin luovuttaneet pelkästään äidin kissanotto-kiellosta, vaan kysyvät kuulemma vielä isältä :)