Jännä juttu,
miten sitä lapsena ei voinut sietääkään kaurapuuroa. Ainakin minulle se oli
ihan inhokki-aamuruoka.. Ja nyt sitten aikuisena se onkin ihan parasta herkkua!
Meillä kyllä
pojatkin syövät puuroa ihan mielellään, tosin (imelän) hillon kera. Itse
asiassa meillä ollaan aina syöty puuroa niin paljon, että pojatkin ovat siihen
tapaan tottuneet ihan huomaamatta.
Minä
olen aamusyöppö! Minulla on nälkä heti herättyä, enkä voisi kuvitellakaan että
lähtisin liikkeelle ilman aamupalaa. Viikolla herään kiltisti vähintään puoli
tuntia aikaisemmin, että ehdin rauhassa syödä aamiaisen. Enkä muutenkaan tykkää
aamuisesta kiireestä, minusta se vaikuttaa huonosti koko päivään.
Viikolla ei
ehdi syödä aamupalaa kaikilla ”mausteilla”, mutta viikonloppuna voi sitten
herkutella. Tässä on minun ehdottomasti paras aamupalani: kaurapuuroa
mustikoiden, tai muiden marjojen kanssa, voileipää ja kupillinen (tai pari)
kahvia. Nautitaan ilman kiirettä, päivän lehteä selaillen.
Mukavaa,
aurinkoista viikkoa! J








































