Meillä sattui varsin kummallinen juttu viime viikonloppuna.
Pojat olivat (kerrankin) nukahtaneet helposti ja rauhallisesti, ja ennen kaikkea ajoissa, omiin sänkyihinsä omaan huoneeseensa. Mieheni kanssa päätettiin heti käyttää tilaisuus hyväksi ja viettää elokuvailtaa. Ja hyvä niin, parin tunnin päästä huokaistiin helpotuksesta että oltiin vielä valveilla.
Kesken elokuvan kuului nimittäin vaimea tumpsahdus, ihan kuin naapurissa olisi jotain tippunut lattialle tai jostain hyllystä pudonnut kirja lattialle. Ihan ensin kurkattiin poikien huoneeseen, mutta mitään hälyttävää ei ollut näkyvissä.
Tutkittiin sitten vielä muu asunto keittiön ja kylppärin kaapeista lähtien, mutta mitään tietoa tuon oudon tumpsahduksen lähteestä ei löytynyt. Kummastuneena kohautettiin hartioita ja meinattiin jo jatkaa elokuvan katselua, kun Frans hiippaili unen tokkurassa omasta huoneestaan olohuoneeseen.
Ja silloinpa savun haju alkoi levitä.. poikien huoneen pistorasiassa ollut yövalo oli kärventynyt! Ilmeisesti joku oikosulku, koko valaisin oli ihan mustunut ja muovikin osittain yhdestä kulmasta sulanut. Myös pistorasia ympäryksineen oli aivan musta. Ja huoneessa kitkerä savu!
Loppuyön pojan nukkuivatkin tiiviisti äidin kainalossa parisängyssä, ja isä tietysti vanhaan tapaan sohvalla. Vaikka eipä meille vanhemmille meinannut uni tulla enää tällaisen tapauksen jälkeen, varsinkin kun mietittiin että jos oltaisiin oltu jo nukkumassa. Olisiko kumpikaan kuullut tuota tumpsahdusta.. Ja entä jos yövalosta olisi lentänyt vaikka kipinä petivaatteisiin.
Meillä ollaan näitä yövaloja käytetty koko poikien vauva-aika, jolloin vielä piti herätä jatkuvasti öisin. Nyt ne ovat olleet käytössä poikien huoneessa sekä ”kiitoratavaloina” Fransille matkalla omasta huoneesta vanhempien makuuhuoneeseen. Frans nimittäin joka yö jossain vaiheessa kipittää äidin kainaloon.
Sen verran tästä säikähdettiin, että yövalot on nyt ainakin toistaiseksi hyllytetty. Odotellaan kesää ja valoisia öitä :)
Tässä kärähtänyt yövalo ja samanlainen uutena
