Kiukkua ja koukkuja

Se on täällä taas, nimittäin uhmaikä, tällä kertaa Fransilla. Meidän pojilla uhmakausi tuntuu alkavan juuri ennen 3-vuotis synttäreitä.

Wikipedia on määritellyt uhmaiän oireet näin: ”Lapsi on kiukkuinen, masentunut, hapan, tottelematon, pisteliäs, nenäkäs tai jopa kyyninen. Myös epärealistiset fantasiat ovat uhmaikäiselle tyypillisiä”. Joopa joo, voin yhtyä näihin kaikkiin, eniten meillä on ilmassa kiukkua.

Fransin mielestä asiat voi tehdä vain yhdellä tavalla, ja jos joku uskaltaa olla eri mieltä alkaa itku ja kiukuttelu. Alkuun on jopa hieman huvittavaa seurata vierestä miten paljon pientä poikaa voi harmittaa joku pikku asia, esim. väärän värinen kaakaomuki (tai joku muu tuiki tärkeä asia). Enää ei onnistu hämääminen jollain lahjuksella, väärin tapahtunut asia ei enää unohdu vaan se voidaan muistaa vielä päivienkin päästä: ”Äiti, miksi sinä laitoit kaakaota Nipsu-mukiin, vaikka minä olisin halunnut Haisuli-mukin?”.

Yleisin replikki suurimman harmin keskellä on: ”Minä en sitten tykkää äidistä!”. Ja jos siihen erehtyy kiireen keskellä jo itsekin harmistuneena vastaamaan, että älä sitten tykkää.. niin siitä se vasta itku alkaakin: ”Haluan tykätä äidistä!”. Eli niin tai näin, aina menee väärin päin..

Pukeminen meillä on hankalaa, tai oikeastaan ei itse pukeminen vaan vaatteiden valinta. Äidillä kun on oma vahva mielipide päivän vaatteista, mutta pojat eivät enää tyydykään äidin valintoihin vaan he haluavat valita itse. Yleensä Max haluaa pukea sinistä ja Frans vihreää vaatetta, mutta monesti pojat tappelevat myös samasta vaatekappaleesta.. Toisen pusero on aina paremman näköinen kuin oma. En tiedä, pitäisikö pojat alkaa pukea samiksiksi..? Vai saataisiinkohan siitäkin joku nahistelu aikaiseksi ;)

Ja mitä pienemmät edellä, sitä isommat perässä (vai miten se sanonta menikään..?).. Lähipäivinä olen huomannut, että myös Max (jolla ei pitäisi mitään uhmaikää enää olla) on alkanut matkia Fransin kiukuttelua. Ja jos ei kiukuta oikeasti, myös tekoitku tuntuu onnistuvan. Joten mikäs sen mukavampaa, kuin yrittää toimia erotuomarina/sovittelijana kahden vastarannan kiisken äitinä. Kyllä sitä kuuluisaa pitkää pinnaa tarvitaan!

Mutta on iän lisääntyminen tuonut Fransille myös paljon hyviä taitoja. Esimerkiksi omassa sängyssä nukkuminen onnistuu tosi hyvin, usein siellä nukutaan jo koko yö. Myös ulkona/kaupungilla liikkuminen on jo tosi sujuvaa, enää ei ole katastrofi, jos rattaat unohtuvat kotiin. Ja parasta kaikessa on pottailun sujuminen, vaippoja ei olla käytetty enää ollenkaan pariin kuukauteen. Pottailuharjoittelu alkoi täysillä alkuvuodesta, ja oikeastaan siitä lähtien Frans on ollut aina ilman vaippaa kotona ja öisin. Alkuun vaippa tarvittiin vielä kerhoon ja ulkoillessa, mutta nyt ei ole vahinkoja tullut enää kerhossakaan.

Meillä onkin Fransin 3-vuotis synttärivalmistelut täysillä käynnissä, synttäreitä juhlitaan sunnuntaina. Kakkutoiveena on yllättäen Martti, koukun kera. Huh huh, katsotaan millaisen kakun saan aikaiseksi :)