Välineurheilua

Meidät pojat eivät ole olleet mitään vesipetoja, Vauhtivekaroiden vauhti on suorastaan hyytynyt veteen mennessä. Joko vesi on liian kylmää tai sitten siellä on liikaa isoja ”kalaloita” tai sitten vain hiekkalinnojen ja –kakkujen tekeminen on ollut mukavampaa rantapuuhaa.

Tämä on tosin koskenut vain luonnonvesiä, kylpyammeessa tai kylpylöiden uima-altaissa poikien meno on ollut yhtä villiä kuin kuivalla maallakin.

No, tässähän on tietysti omat hyvät puolensa. Äiti ja isä ovat selvinneet uimavahdin hommista suhteellisen helposti, kun pojat vain tekevät hiekkakakkuja rannalla. Mutta, kesä etenee ja vedet lämpenevät.. ja samaa tahtia on poikien vesi-innostuskin kasvanut. Nykyään varsinkin Frans hyppii ja pomppii vedessä välillä ihan holtittomasti, ja kiva olisi lähteä äidin perään uimaankin..

Päätettiin siis siirtyä välineurheiluun tässä uintitouhussakin. Molemmille pojille hankittiin ”uimapollukat” käsiin ja yhteiseksi uintiapu-liivi. Liivin kokoluokitus oli kätevästi 2-4 vuotta, jolloin se menee meillä molemmilla pojilla. Liivi on oikeastaan kuin haalari, alaosassa uimahousut ja yläosassa kellukkeet. Liivi vedetään päälle kaula-aukon kautta.

Käytössä todettiin, että liivin kanssa kannattaa pukea myös käsipollukat. Muuten lapsi kippaa helposti naamalleen veteen. Frans on sen verran kevyt, että kellui aivan kokonaan pinnalla liivin ja pollukoiden kanssa. Tosin kelluessa pyörähtää helposti selälleen ennen kuin oppii hakemaan tasapainoa käsillä ja jaloilla.

Frans pyörähtikin heti ensiuinnilla ympäri ja totesi sen jälkeen, että Max saa nyt kokeilla liiviä :)

Max löysikin sitten uimisen riemun liivin ja pollukoiden kanssa. Poika eteni vauhdilla varpaiden kastelijasta käsipohjaa uivaksi vesipedoksi. Liivi ja pollukat eivät ihan kokonaan kannattele Maxia, joten poika pääsee vähän harjoittelemaan uimista.

Voisitteko uskoa edellisten kuvien perusteella, että Maxin jalka on nii-in kipeä, että poika pitää työntää rattaissa parinkymmenen metrin matka rantaan ja takaisin..Hih :))