Huh, tulipas aika vakavalta kuulostava otsikko tähän bloggaukseen. Mutta totta joka sana, näitä kysymyksiä meillä on käsitelty lähiviikkoina :)
Olen varmaan ennenkin todennut, että lapset kasvavat ihan huomaamatta. Ennen sen huomasi uusista taidoista, nyt sen huomaa hankalaksi muuttuvista kysymyksistä..
Ennen syntymä on meillä käsitelty helposti, vauva kasvaa äidin mahassa ja that’s it. Helppo ja simppeli asia. Mutta nytpäs tämä tieto ei enää riitäkään..
Toissailtana pidättelin naurua, kun kuulin kuinka Max kysyi isältään, että miten se vauva menee äidin mahaan? Mutta en selvinnyt minäkään helpolla, kun samaan aikaan Frans kysyi minulta, että kuinka se vauva tulee mahasta pois? Frans oli jo selvästi itse miettinyt vastausta, kun kysyi heti jatkoksi: ”Avasitko sinä äiti mahasi?”.
Fransille riitti vastaukseksi, että äiti synnyttää vauvan samalla aikaa kun mieheni piti loistavaa biologian oppituntia tyyliin ”isilaittaavauvansiemenenäidinmahaan”. Toistaiseksi odotamme vielä jatkokysymyksiä, mutta tällä erää nämä vastaukset tyydyttivät poikien mielenkiinnon.
Kuolemaa käsiteltiin muutaman viikon takaisella mummolan reissulla, mummon noin 20-vuotias Dinsku-kissa oli nimittäin poistunut paremmille metsästysmaille. Automatkalla pojat istuivat takapenkillä istuimissaan ja kerroimme, että Dinsku on kuollut.
Molempien poikien silmät levisivät hämmennyksestä, eikä asia näyttänyt olevan ollenkaan selvä. Frans ihmetteli mitä se kuolema tarkoittaa, ja Max kysyi, että tarkoittaako kuolema sitä, että Dinskua ei enää ole. Myöntävän vastauksen jälkeen pojat ihmettelivät minne kissa sitten on oikein mennyt?
Kun kerroimme että Dinsku on nyt kissojen taivaassa, poikien silmät takapenkillä levisivät entisestään. Porukalla ihmeteltiin, että tuollako ylhäällä ja suurta hämmennystä aiheutti myös se miten kissa ylipäätään on mennyt sinne taivaaseen asti, lentäenkö? Lopuksi vielä Max halusi tietää, onko kissa nyt avaruudessa.
Suurta hämmennystä ja uusia käsittämättömiä asioita pikkupojille. Mutta ilmeisesti molemmissa tapauksissa osasimme vanhempina selvittää asiat riittävän hyvin, koska jatkokysymyksiä ei ole tullut. Sekä kissan kuolema että vauvan syntymä ovat pojille nyt maailman luonnollisempia asioita. Toistaiseksi..
Jos nyt ihan oikein ymmärsin niin onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä! =)
VastaaPoistaSari: Kiitos vain onnitteluista, mutta ei sentään.. Ei ole iloisia vauva-uutisia :)
VastaaPoistaLähinnä pojat pohtivat kuinka he itse ovat voineet olla äidin mahassa :)
Helpolla olette vielä päässeet =) hyvä ettei tule kiperiä jatkokysymyksiä.
VastaaPoistaLapset voivat kysyä kyllä hankalia kysymyksiä. Tai kysymyksiä jotka saavat paikallaolevan äidin nolostumaan. Meidän vanhempi poika on kysynyt mm, "mummi, oliko silloin dinosauruksia kun olit pieni?". Saunassa kysyi toiselta isoäidiltään onko tämä surullinen kun rintanahka (tissit) näyttää alakuloiselta.
Ah, tuo on toisalta niin ihana vaihe lapsilla. Kuolemaa meillä on jouduttu käsittelemään parin vuoden aikana paljonkin. On kuollut läheisiä ihmisiä ja läheisiä lemmikkejä. Lapset osaa toisaalta suhtautua asioihin jotenkin maanläheisesti.
VastaaPoistaJa se lisääntyminen, se se vasta on ihmeellistä :))
Jään odottelemaan, milloin nämä kysymykset alkavat meillä kiinnostaa. :)
VastaaPoistaHuh huh, isoja asioita pienille ihmisille :-)
VastaaPoistaMeillä sivuttiin kuolemaa puolisen vuotta sitten, kun isoäiti oli mennyt asiasta jotain kertomaan. Sitä sitten tyttö muutamana iltana suri ja mietti. Olemme nyt vaan aiheesta todenneet, että "mummin äiti on nyt tähtenä taivaalla" tms ja onneksi asia on siihen jäänyt. En oikein tiedä miten asiasta enempää jatkaisin.
Synnytys asiakin tuli vähän yllättäen esiin 3-vuotiaana Myyrä videon kanin synnytyksestä, jolloin tyttö totesi, että "Se tulee pepusta!?!". Siinä se olleellinen olikin. Vielä ei ole hoksannut kysyä, että mistä se vauva sinne meni. Otankin nyt hyviä vinkkejä näistä teidän kokemuksista!
Tähän täytyy kommentoida, että sukulaistyttö itki kamalasti yksi aurinkoinen kesäpäivä, kun ei ollut pilviä. Hän oli sitä mieltä, että tuttujen edesmennyt erittäin rakas koira putoaa pilven reunalta alas, kun niitä pilviä ei ollenkaan näy. Siinä pääsi myös käyttämään loistavia selostuskykyjään...
VastaaPoistaMeillä 3- vuotias poika osaa suhtautua kuolemaan jotenkin luonnollisesti, ainakin eläinten suhteen. Mies metsästää ja on nähnyt niin monet kerrat kuolleita jäniksiä ja lintuja ja ollut mukana kun niistä tehdään ruokaa... ja kalassa käy myös isän kanssa. Nyt poika on huomannut niinkin mielenkiintoisen asian, että hänellä ja isällä on pippeli ja äidillä ja pikkusiskolla ei. Kysyikin minulta eräs päivä, että mistä äitiltä tulee pissa :D
VastaaPoistaAnu: Hih, meilläkin on käyty näitä "alapään" keskusteluja. Kyllä on välillä aina naurussa pitelemistä, tulee pojilta niin hyviä teorioita :)
VastaaPoista