torstai 13. elokuuta 2009

Rakkaalla veljellä on monta nimeä

Fransin nimihän on vähän vaikea lausuttavaksi. Mietittiinkin vähän nimeä valitessa, että onko se liiankin hankala. Kuitenkin Frans oli ensimmäinen nimi, jota mietittiin heti raskauden alkuvaiheessa ja siihen loppujen lopuksi palattiin vaikka siinä välissä tulikin käytyä suurinpiirtein kaikkien maiden nimikalenterit läpi. Fransin nimeä puolsi myös se, että se on miehen puolelta suvun nimiä.

Fransin toinen nimi on Artturi, joka taas tulee molempien ukkien nimien mukaan.

Maxilla onkin ollut kova harjoittelu veljen nimen sanomisessa. Ihan alkuun Frans oli Paa. Vähän aikaa meillä vanhemmillakin kesti ennen kuin tajuttiin kenestä Max puhui. Poika kun vain hoki: Paa, Paa, Paa. Vähän ajateltiin, että Max tapailee Muumien tunnusmusiikkia :)

Pienen harjoittelun jälkeen f-kirjainkin alkui kuulua; Fransista tuli Faa. Ja taas vähän harjoittelua lisää niin r-kirjainkin löytyi; Fransista tuli Fraa. Tämä Fraa nimi onkin ollut meillä ihan yleisesti käytössä, Maxin lisäksi me vanhemmat ja taitaa koko sukukin käyttää sitä nimeä.

Mutta eteenpäin mennään, harjoitus tekee mestarin. Nyt Max kutsuu Fransia nimellä Fans. Se kuulostaakin aika hauskalta =)

Mutta niinhän sitä sanotaan, että rakkaalla veljellä on monta nimeä. Vai miten se nyt meni?


Pikku-Paa

Fraa Meandin puserossa & hatussa ja H&M:n farkkushortseissa


Iloinen Fans


8 kommenttia:

  1. Meidän 4 v. tykkää sanoa naapurin lasten isät aina nimeltä, yhdellä vaan on vähän vaikeampi nimi Fransis. Poitsu sitkeesti opetteli sanomaan hänenkin nimensä ja nykyisin sanoo plansis.

    Ihana Fans meandissaan!

    VastaaPoista
  2. Me kysyimme pompulta ennen kun kerroimme Padmén nimen että osaako hän sanoa sen. Pomppu on ollut puheterapiassa eli kaikki sanat eivät ole aina onnistuneet, pikkusikon nimi kuitenkin onnistui hienosti. Pikkusisko sanoo pomppua "pa-pa", tosin ei vielä puhu muutenkaan että alkuhan se on tuokin :D

    Minusta tuo "Fraa" on aivan loistava lempinimi! Frans nimestäkin pidän kovasti :)

    VastaaPoista
  3. Noinhan ne taitaa loppuiän lempinimet syntyä!
    Mun aviomiehen siskoa sanotaan Mamma-tädiksi koska poikapuoleni (nyt 8 v) ei osannu pienenä sanoa tätinsä oikeaa nimeä Johanna vaan väänsi sen Mammaksi... =)

    VastaaPoista
  4. Suloinen Paa-palleroinen.:)

    Meidän poikakin ylpeänä esittelee pikkusiskonsa "Zara tuossa" ja surauttaa ärrän kivasti. Kumma, kun muuten sanoo s-kirjaimen ihan normaalisti niin Saran sanoo Zara... Oman nimensä sanoo "Oni".:)

    VastaaPoista
  5. Meillä tyttö sanoo veljeään veljeksi, ei ole edes yrittänyt sanoa Shaania. Veli-sanakin on käytössä nepaliksi, joten sanoo 'taata'.

    VastaaPoista
  6. Kiva Fans teillä, Telma kutsuu isoveljeään nimellä Laa ja veljeni kuuli ensin ristiäisissä että lapsestamme tulee Pelma, joten kyllä niitä nimiä riittää : )

    VastaaPoista
  7. Meillä taas rittää kun vljille sanoo "anna", saa tahtomansa. Mitä sitä turhaan nimiä opettelee. ;D
    Emil ei kyllä muutenkaan puhu vielä paljoa, joten ehkä se joskus oppii. Veljien nimet on myös ehkä hiukan hankalat pienen suuhun.

    Ihanasti opittu teillä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)