No, joskushan se vieroitus on hoidettava ja Max todellakin on jo niin iso poika että voi lopullisesti luopua tutista. Tähän saakka ajattelimme että molemmilta pojilta pitää jättää tutti yhtäaikaa ja senkin takia vieroitusta on lykätty. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että Max ymmärtää että pikkuveli on vielä "vauva" ja tarvitsee tuttia. Se tarkoittaisi huomattavasti parempia yöunia äidillekin, jos Frans jatkaa tutin syöntiä vielä jonkin aikaa.
Olemme aina ajatelleet että tutit käydään viemässä Joulupukin kammariin Napapiirille. Siellä kun oli iso lasikuutio, johon muutkin lapset olivat tutejaan jättäneet. Nyt me ei kuitenkaan Napapiirille asti päästä tästä muuton keskeltä lähtemään. Max on itse katsellut taas Tuttiritaria ja kuunnellut ihmeissään, kun lapset lähettävät Tuttiritarille tutejaan.
Nyt tehdään sitten kompromissi; Tutit lähetetään kirjekuoressa Tuttiritarille, joka toimittaa ne Joulupukille ja Joulupukki taas lähettää Maxille tilalle jäätelöä. Ainakin näin aamulla se tuntui Maxista ihan sopivalta vaihtokaupalta.
Tuttiritari lähetti Fransille jo erikseen vauvatutteja, jotka ovat ihan erinäköisiä kuin entiset tutit. Näitä ei voi isot pojat syödä ollenkaan ;)
Frans osallistuu tuttien postitukseen maistelemalla niitä kaikkia..
Vielä viimeiset imut..
Max pakkaa kirjekuorta Tuttiritarille
Kaikki tutit kuoreen, myös veljen suusta!
Äiti kirjoitti saatekirjeen Tuttiritarille Maxin sanelun mukaan
Tässä on Tuttiritarin Fransille lähettämät vauvatutit
Mekin käytettiin vanhemmalla Tuttiritari -tarinna, upposi hyvin;). Pienemmät tutit taas "unohtuivat" mökille ja sekin upposi ihan OK, muutamana iltana kyseltiin. Yllättävän kivuttomasti se menee kun vaan jaksaa itse ottaa itseään niskasta kiinni:).
VastaaPoistaHauska postaus :) Hyvin on poika osannut sanella tuon kirjeen! Meilläkin tehosi viime syksynä juuri tuo, että isot tytöt ei tarvitse enää tuttia. Me annettiin tutit serkkutytölle, joka on vähän nuorempi ja söi vielä tuttia. Ekana iltana meni puolitoista tuntia, onneksi mies hoiti sen tosi kärsivällisesti! Loppujen lopuksi meillä meni se vieroitus kyllä älyttömän helposti. Tuttavapiirissä on tapaus, joka reilu 2-vuotiaana vieroitettiin tutista. Hän kahmi sen jälkeen joka ilta sänkynsä täyteen jarrusukkia, ja imeskeli niitä jarruja!
VastaaPoistaTeistä taisi olla juttu Savon Sanomissa :)
VastaaPoistaOlipa hauska kertomus:-) tosi hyvin kyllä keksitty; varmasti ovat pojat tyytyväisiä tohon diiliin!
VastaaPoistaMeidänkin pojat käyttivät tuttia, mutta uskomattoman helposti ne saatiin jätettyä pois. Esikoinen jätti ihan itse,ei siis suostunut enää imemään niitä, jolloin äiti sai "luvan kanssa" laittaa tutit pois. Nuorempi taas puri tuttiosaan irti omastaan, jolloin yhdessä "päätettiin", että nyt tutti meni rikki, joten se laitetaan roskikseen & pois käytöstä:-) parina iltana nukkumaan mennessä tuli vieno pyyntö "tuttii"..mutta sekin jäi n.vkn sisällä pois. Helpolla pääsimme, tässä asiassa; heh.
Outi: tuo jarrusukka-juttu on kyllä tosi hauska, voisin kuvitella meidänkin Maxin niissä puuhissa..
VastaaPoistaLaura: Kyllähän se meidän perhe oli Savon Sanomissa. Oltiin terveysaterialla Mäkkärissä ja heti vaan lehteen :)
Kiva tuttijuttu! :) Just tälläset ne uppoo lapsille hyvin ja sitten varmaan vielä muistaa että sinne ne lähetettiin. :)
VastaaPoistaLaita lehtijuttu tännekin näytille! Ihana tutista luopumis-kirjoitus, älyn ihanat nuo kuvat joissa Max kerää tutteja kuoreen ja ottaa jopa pikkuveljen suussa olevankin tutin!
VastaaPoistaTsemppiä teille! Meillähän tuo oli juuri myös ohjemlassa ja suht hyvin meni. Nöpöllä on vielä unitutti, mutta päivällä emme anna sitä ollenkaan.
VastaaPoista