lauantai 31. toukokuuta 2014

YKSIN ULKONA







Ei auta, täytyy vain todeta, että meillä on isoja poikia! Tänä keväänä äiti on joutunut löysäämään napanuoraa  ihan kunnolla, kun veljekset ovat lähteneet yksin ulos leikkimään. Kavereita on alkanut ilmaantua oven taakse, ja sitten mennään! Pikaiset heiheit vain äidille, ja kohti uusia seikkailuja J
Onneksi seikkailumatkat ovat vielä lyhyitä, kun poikien parhaat kaverit asuvat melkein vieressä talossa. Ja leikkimässä käydään omien pihojen lisäksi päiväkodin leikkipuistossa, jonne on suora näköyhteys meidän takapihalta. Rauhaton äiti voi siis kuikkia omalta terassilta, missä pojat milloinkin ovat menossa.

Kotona ollaankin tänä kesänä vietetty vähän oudon hiljaisia hetkiä, välillä voin suorastaan kuulla kellon tikityksen (jota ei ole oikeastaan tapahtunut sitten Maxin syntymän jälkeen). Pojat eivät monesti olekaan iltaisin kotona touhuamassa (ja meluamassa) niin kuin ennen, vaan kavereiden kanssa trampalla tai muuten ulkona leikkimässä.
Onneksi kuitenkin nälkä porsaan kotiin ajaa, iltapalalla meillä on aina hyvin nälkäisiä (JA LIKAISIA) pieniä ts. isojapoikia! J

15 kommenttia:

  1. Hirmu ihanaa että kaverit löytyy läheltä! Meillä koululaiset luuhaa enimmäkseen jossain muualla kuin kotona, mutta pienet ei meinaa viihtyä edes omassa pihassa ilman minua. Hui, mitäs sitä sitten tekee kun kukaan ei enää tarvi mua mihinkään? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä on syksyllä sitten kaksi koululaista, on välistä päiviä kunaamiainen- ulos-lounas-ulos-välipala-ulos-ruokaalisää-ulos ja lopulta suihkun kautta sänkyyn.. :)
      toki on tuo 3v joka pitää mut kiireessä, mutta välillä sitä miettii että olikohan ne elämän kiireisimmät vuodet sitten tässä ja ohi jo.

      Poista
  2. Meidän 6v ja 8v saavat olla tossa suojasan rivitaloyhtiön leikkikentällä ja viereisen talon pihassa kavereiden kanssa ja käydä lähimetsässä jos on kännykkä mukana. :) Välillä pitää kurkkia ovesta ja kuunnella, yleensä isomman pojan ääni kuuluu vaikkei näy niin tietää että tallessa ovat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on onneksi isommalla kännykkä, siihen voi aina hädissään soitella, jos äänet ei kuulu.. :D

      Poista
  3. Noita aikoja odotellessa;) kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Meidän 3- ja 5-vuotiaat on kans nykyään usein ulkona ilman vanhempia, yleensä isolla laumalla muiden pihan lapsien kanssa. Piha-alue on onneksi turvallinen, takapihalta alkaa metsä ja kavereiden pihalla saa olla ilman että tulee sanomaan. Aiemmin pidettiin sääntönä että pitää tulla sanomaan jos lähtee omalta pihalta pois, mutta nykyään se on koettu vähän turhaksi säännöksi, leikkipaikat kun vaihtuu toisinaan hyvinkin vauhdilla ja moneen kertaan :) Ja lähes aina kuulee missä päin jengi on, sitä kun lähtee aika paljon ääntä tuollaisesta 4-8 lapsesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihan totta! Äänen perusteella mekin aina lapsia etsitään :D

      Poista
  5. Voi että! En edes osaa kuvitella tuota vaihetta, tai ehkä en edes halua... ;) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä se vain tulee, jälkikäteen ajatellen ihan uskomattoman nopeasti! :)

      Poista
  6. Meillä on taas usein niin päin, että lasten määrä vaan lisääntyy. Esikoinen tulee usein jonkun kaverin kanssa kotiin ja kun esikoisen kaveri lähtee kotiin niin joku tulee hakemaan pikkuveljiä. Kivahan se on kun pojat pyörivät kotinurkissa.

    VastaaPoista
  7. Onko teillä noin lämmintä? Täällä ei oo tarvinnut tällä viikolla shortseja kaapista kaivella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat on otettu mummolareissulla viikkoa aikaisemmin, silloin kun vielä oli hellettä. Sen jälkeen on ollut tosi viileää, nyt tänään voi taas ehkä shortsit kaivaa kaapista :)

      Poista
  8. Kaverit on tuon ikäisille jo tosi tärkeitä. Onko teillä pojilla yhteiset kaverit? Meidän syksyllä seitsemän täyttävä on kolmivuotiaasta asti ulkoillut omin päin; entisessä kodissa oli neljä rivitaloyhtiötä vierekkäin ja niiden pihoilla ja pihojen välillä pystyi kolmivuotiaskin kulkemaan omin päin. Viime kesän muuton jälkeen "reviiriä" oli pakko laajentaa, kun kavereita ei enää omasta pihapiiristä löydy kuin silloin tällöin. Uudella asuinalueella on kyllä paljon lapsiperheitä, eikä nytkään tarvitse naapurikatuja kauemmaksi lähteä kavereiden luo. Osa eskarikavereista asuu kyllä kauempana ja meidän kuusvee on jo käynyt yksin fillarilla kaverikyläilemässä pisimmillään 2,5 kilometrin päässä. Toki niin, että kyläily on etukäteen sovittu ja kaverin äiti on ilmoittanut, kun poika on päässyt perille. Puhelinta ei meidän kuusvee saa mukanaan kuljettaa, kun sitä puhelinta on pojan kaveripiirissä tapana käyttää kaikkeen muuhun paitsi soittamiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pojilla on vielä samat kaverit, kun ovat kaikki samassa päiväkodissa/esikoulussa. Syksyllä varmaan tilanne tulee muuttumaan, kun osa porukasta lähtee kouluun, osa aloittaa eskan ja osa on vielä päiväkodissa..

      Kyllä meilläkin puhelimen käytöstä on pitänyt neuvotella, mitä saa tehdä ja mitä ei.. Meidän vanhempi sai puhelimen helmikuussa, kun täytti 7 v. Tarkoitus on jo harjoitella puhelimen käyttöä koulun aloitusta varten, sitten joutuu varmastikin aina välillä ohjeita soittelemaan puhelimen välityksellä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)